perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kahvilla LähiTapiolan piikkiin

Kesäkuu 2017. Silloin oli ensimmäinen kerta kun saan sijoitusaiheista puhelinmarkkinointia. LähiTapiolasta, jonka vakuutusasiakas olen, soittivat ja pyytelivät käymään keskustelemassa. Keskustella piti niin säästämisestä, sijoittamisesta kuin myös vakuutusmaksujeni hinnoista.

Meikäläisellä on näköjään aika loistavaa tuuria mitä tulee puhelinmarkkinointisoittoihin. LähiTapiolan ensimmäinen soitto tuli kun olin töissä suht meluisalla työmaalla. Sovittiin että seuraavana päivänä soittavat uudestaan kun kuulen jopa puhelusta jotain. Tietenkin silloin kun odotat sovittua soittoa, puhelin ei luonnollisesti soi. Sama homma kävi Nordealla. Laitoin heille joskus keväällä yhteydenottopyynnön, johon laitoin selvästi minulle sopivat yhteydenottoajat. Kaipaamani soitto tuleekin lopulta niiden aikojen ulkopuolelta. Noh, kuitenkin lopulta LähiTapiolastakin saivat soitettua minulle asti, ja näin sovittiin tapaaminen.

Matka kohti tapaamista alkoi eräänlaisella esitietolomakkeella. Siinä kyseltiin varallisuuteni määrää, mihin olen sijoittanut, kuinka kokenut olen sijoittamisessa ja mitkä asiat minua askarruttavat. Lomakkeen päätteeksi tuli sitten pieni läjä linkkejä mihin tutustua. Linkkien sisällöstä lisää tuonnempana.



Kohti konttoria

Lopulta koitti sovittu päivä ja menin tapaamiseen paikalle. Minut otti vastaan minua muutaman vuoden vanhempi, silti alle 30-vuotias kaveri. Keskustelu alkoi kun vastapuolen sijoituspalveluneuvojan tittelillä liikkeellä ollut kaveri kysyi minun taustaani säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. En tiedä tyhjensinkö pajatson vähän liiankin nopeasti ja tapoin tunnelman kertomalla miten olen innokas piensijoittaja, joka aiemmin teki suoria osakeomistuksia, mutta on nyt halvempien kulujen perässä siirtymässä indeksisijoittamiseen. Tuntui että tämän lauseen jälkeen vastapuolella tyhjeni kaikki ajatukset täysin. Sijoituspalveluneuvoja ei osannut neuvoa minulle kuin Seligsonin passiivisia matalakuluisia rahastoja. Se jäi tosin vähän auki miten ne liittyivät sitten LähiTapiolaan. Kuulemma niitäkin saa LähiTapiolan kautta, mutta ohjeistus minulle tuli tutkia asiaa suoraan Seligsonin sivuilta käsin. Noh, eipä tämä minun murheeni ole.

Lopulta tuo noin 30 minuutin mittainen keskustelu olikin sitten aika pitkälle vain "yleistä sijoituskeskustelua". Spekuloitiin yhdessä kieli poskessa koska nykyinen nousumarkkina tulee päätökseen, mietittiin verotusta, juteltiin asunnon ostamisesta, asuntojen hintakehityksestä sekä asuntosijoittamisesta yleisesti. Ei mitään sijoitusmaailmoja mullistavaa siis, mutta olihan se kiva rupatella kahvikupin ääressä ja saada hieman ulkopuolista näkemystä. Toki jos olisin ajanut puoli tuntia autolla suuntaansa tapaamista varten, niin yksi kahvikuppi ja rupattelutuokio tuskin olisivat tehnyt reissusta kannattavaa. Onneksi itselläni oli nyt vain lyhyt kävelymatka.



Mitenkään aggressiiviseksi markkinoinniksi en ainakaan itse tapaamista luonnehtisi. Missään vaiheessa ei tullut ahdistavaa oloa. Tässä olisi esimerkiksi Nordealla opittavaa. Kirjoittelin omia Nordea-kokemuksiani mm. Alexandriaa käsittelevässä blogikirjoituksessa. LähiTapiolassa ei tuputettu väkisin mitään, sain suunvuoroja miten halusin eikä niitä keskeytetty, eikä vaadittu mitään seuraavia tapaamisia. Joku voisi sanoa että eivätkö nämä asiat ole aivan itsestäänselvyyksiä, mutta valitettavasti omien Nordean kokemuksieni pohjalta asia ei ole aina noin.

Ehkä eniten minulle tarjottiin LähiTapiolan omista valikoimistaan jonkinlaista asuntorahastoa. Se myönnettiin rehdisti, että luultavasti osakkeille hävitään, mutta kuulemma 5-6 %:n tuotto oli odotettavissa. Kuluista ei puhuttu oma-aloitteisesti mitään, joten jouduin niistä itse kysymään. Olikohan ne kulut jotain 2,49 % vuodessa. Joku voisi sanoa että sinnehän ne tuotot sitten menevätkin. Korkeista kuluista huomauttaessani eteeni lyötiin joku LähiTapiolan "Maailma 80"-rahasto, jonka tarkoituksena oli kertoa että vaikka rahastossa on kuluja, voi se kulujen jälkeen vielä voittaa vertailuindeksin. Sitä ei muuten oltu kerrottu, että mikähän tuo vertailuindeksi mahtoi olla. Toki tuokaan rahasto ei jokaisella saralla vertailuindeksiään voittanut, mm. pisimmällä eli 5 vuoden aikajaksolla takkiin oli tullut hieman. Kolmen vuoden aikajaksolla taas oli voitettu.

Mainitsiko joku sanan "kulut"?

Kuluista muuten sen verran, että kovin nihkeästi LähiTapiola tuntui kulujaan mainostavan. Kun täytin netissä tuota aiemmin mainitsemaani esitietolomaketta, sen erään tuli liuta erilaisia linkkejä mihin tutustua ennen tapaamista. Näistä linkeistä yksi oli joku testi, jolla testata, mikä rahasto minulle sopi parhaiten. Vastauksena sain Maailma 50-rahaston, mutta kuluja en sille helposti löytänyt. Helpommin löytyivät kyllä napit josta päästä helposti laittamaan omia rahojani kyseiseen rahastoon. Olisi ilmeisesti pitänyt kirjautua ensin verkkopankkiin nähdäkseni kulut. Samoin myös odotellessani konttorin aulassa, ehdin lukaista nopeasti parit mainosesitteet. Sielläkin eri rahastoja kyllä kehuttiin, mutta kuluja en lappusista löytänyt ollenkaan.

Mitään kättä pidempää en vierailustani saanut mukaan. En saanut mitään esitteitä, linkkejä, käyntikortteja tai muutakaan. Sen takia mm. kuluja oli aika vaikea muistaa enää tässä käynnin jälkeen. Kyllähän se vastapuoli niitä ruutupaperille kirjoitteli, mutta vaikea niitä oli muistaa enää kun erilaisia tuotteita käytiin läpi 3-4 kpl, ja jokaisessa useat erilaiset kulut. Yhtä tuotetta minulle mainostettiin siinä mielessä hyvänä, että verottaja ei pääse iskemään voittoihin kiinni halutessani nostaa sieltä rahaa. Nuo nostot olisivat maksaneet minulle kuitenkin 25e/kpl, joten missään nimessä alle tuhansien eurojen nostoja sieltä ei kannata tehdä.


Loppupäätelmät 

Mitä tuosta reissusta jäi sitten käteen? Eipä oikeastaan muuta, kuin jutustelut. Niin, ja tietysti se yksi kuppi kahvia. LähiTapiolan palvelut eivät oikein istuneet omaan elämäntilanteeseeni. Plussat siitä että vastapuoli myönsi tämän itsekin, eikä lähtenyt edes yrittämään tuputtamaan minulle niitä. Se jäi toki vähän harmittamaan, että puhelimessa lupailtiin myös vakuutuksien kilpailuttamisella, mutta eipä nykyisiä LähiTapiolan vakuutuksiani katsottu ollenkaan. Enpä toki itsekään muistanut niistä kyselläkään.

Vierailu oli ihan mukava, vaikka kerrottavaa jälkipolville ei juurikaan jäänyt. Ainakin sain yhden blogikirjoituksen aiheen tuosta reissusta. Ehkä se oli myös yksi motivaatio lähteä kuuntelemaan mitä asiaa heillä minulle on. Kiitokset myös minua palvelleelle sijoituspalveluneuvojalle. Jos pöydän toisella puolella olisi minulla ollut vastassa aggressiivinen markkinoija, jota kiinnostaa vain omien tuotteidensa myyminen, olisi reissu valahtanut negatiivisen puolelle. Nyt pysyttiin kuitenkin neutraalissa. Mitään ei jäänyt käteen, mutta toisaalta parempaakaan tekemistä minulla ei tuolloin ollut. Sainpahan rupatella hetken markkinan nykytilanteesta. Niin, ja se kuppi kahvia.

Hyvä nyrkkisääntö piensijoittajalle on, että kaikki puhelinkaupustelu on kannattavaa lähinnä vain sitä tarjoavalle yhtiölle, ei niinkään piensijoittajalle itselleen. Tämä selittyy ihan sillä faktalla, että soittaminen maksaa, saati se että joku henkilö palkataan sitä työtä tekemään. Eikä ilmaista ole sekään että joku kauppiksen käynyt ja kauluspaitaan pukeutunut juoksee hakemassa sinulle automaattikahvia samalla kun rupattelette niitä näitä. Oma-aloitteiselle piensijoittajalle tapaamisilta jää harvoin käteen yhtään mitään. Erityisesti jos olet huono sanomaan "ei", suosittelen kieltäytymään näistä tapaamisista. Mikäli vastaan osuu oikein aggressiivista markkinointia harrastava neuvoja, voi piensijoittajalla alkaa kainalot kastumaan.


1 kommentti:

  1. Ihme touhua kun eivät edes vakuutuksista kertoneet vaikka sen piti olla yksi aiheista.

    VastaaPoista

Meikäläinen esillä vähän siellä ja täällä

Joku on saattanut viime aikoina hieman ihmetellä tämän blogin hiljentynyttä julkaisutahtia. Syitä tahdin hiljentymiselle on useita. Tylsimmi...