perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viisi vuotta ensimmäisen askeleen ottamisesta - miten minusta tuli osakesäästäjä?

Huomenna raikaa kouluissa ympäri Suomen jälleen Suvivirsi. Vai soiko? Saako sitä enää edes soittaa? Tähän en tiedä vastausta, sillä en ole pariin vuoteen lakkiaisissa ollut. Itse asiassa tänään tuleekin sitten päivälleen viisi vuotta siitä, kun itse pääsin painamaan valkolakkia omalle päälaelleni. Kylläpä aika rientää nopeasti!



Miten sitten omien lakkiaisteni fiilistely tähän blogiin liittyy? Liittyypä hyvinkin! Koko kiinnostukseni (osake)sijoittamiseen lähti näihin aikoihin viitisen vuotta sitten. Jos lakkini olisi jäänyt saamatta, vanhemmat eivät olisi olleet yhtä jääriä lahjan suhteen tai itse en olisi ollut yhtä ovela, niin olisi saattanut tämäkin harrastus jäädä aloittamatta. Pienestä ne asiat joskus alkunsa saavat, ja nyt kerron miten minusta tuli osakesäästäjä noin viisi vuotta sitten.

"Mitäs sä haluat valmistujaislahjaksi?"

Tuo kysymys on oikeastaan alkusysäys koko tarinalle. Elettiin toukokuuta 2012. Lakkiaisia valmisteltiin meillä kotona kovasti, ja välillä vanhempani kyselivät mitä haluan valmistujaislahjaksi. Jostain rippikouluikäisestä alkaen olin saanut niin synttäri-, rippi- kuin muinakin lahjoina erilaisia kodintarvikkeita, astioita, kodinkoneita jne. Silloinen teini-ikäinen ja kotona yhä asuva meikäläinen ei paljoa jaksanut vielä noita lahjoja arvostaa. Toki vain vuotta myöhemmin kotoa pois muuttaessa mielipide olikin jo ihan toinen. Ensimmäinen muutto "oikeaan kämppään" (olin armeijan jälkeen asunut puoli vuotta koulun yhteydessä olevassa soluasunnossa) sujui helposti kun about 95 % tavaroista oli jo hankittuna. Kiitos siitä sukulaisille ja etenkin omalle äidilleni.

Sama meno myös lakkiaislahjan kanssa. Pelkäsin että saan jälleen lahjaksi vain jotain kuppeja ja kattiloita, ja mietin vaihtoehtoisia lahjoja. Minä olisin kaivannut putipuhdasta käteistä. Tuolloin vielä vapaa-ajan harrastuksiini kuului pääasiassa joko autoilu, tai sitten kaljoittelu. Lähes kaikki viikonloput tuolloin 18-19-vuotiaana menikin kun ajeltiin aamuyöhön asti maakuntaa ympäri erilaisia kotibileitä etsiskellen. Oi noita aikoja! Elin varmaan aika keskivertoa ikäiseni elämää tuolloin.



Osakkeita lakkiaislahjaksi

Vanhemmillani, etenkin äidillä on ollut aina mielipide, että rahaa ei saa toivoa lahjaksi, vaan pitää olla jotain "pysyvää" josta jää muisto. Itse olin aina vähän vastaan tuota ajatusmallia, vaikka ymmärsinkin pointin. Nytkin minulle ilmoitettiin suoraan, että käteistä en tule lahjaksi ainakaan vanhemmiltani saamaan, vaan joudun keksimään jotain muuta.

Jostain sitten keksin osakkeet. Ajattelin että niillä on selvä rahallinen arvo, niistä jäisi muisto toisin kuin käteisestä ja ne olisi kuitenkin vaivatonta muuttaa rahaksi tarpeen tullen. Mitään kokemusta minulla ei osakkeista tuolloin ollut. Kukaan kaverini ei tietääkseni sellaisia omistanut, kukaan ei puhunut osakkeista mitään ja koulustakin tullut opetus osakkeisiin liittyen oli aika heiveröistä. Minulla on pöydällä lähes valmis kirjoitus, jossa muistelen mitä koulussa minulle on sanottu osakkeista. Saatte siis joskus myöhemmin kuulla muisteluitani millaista talousopetusta minulle on tarjottu.

Vanhemmilleni ehdottamani lahjaidea kävi. Etenkin isäni piti sitä hyvänä ideana. Sovittiin, että vanhempani antavat minulle tietyn summan rahaa osakkeita varten, ja katsellaan sen jälkeen millaisia lahjoja muilta sukulaisilta tulee. Toivomaani käteistä tulikin sitten muilta sukulaisilta. Osan käteisestä päätin jemmata käyttöä varten, ja osan päätin sitten rohkeasti laittaa sijoittamiseen. Tässä kohti kannattaa jälleen muistaa, että mitään kokemuspohjaa osakkeista ei tuolloin vielä ollut. Siksi valitettavan pieni osa saamastani käteisestä päätyi osakepottiin. Selvästi suurimman osan rahoista jemmasin sitten käyttötililleni, josta ne lopulta hupenivat "pirssillä ajamiseen ja juapotteluun" kuten elokuvassa "Pohjanmaa" tokaistiin. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vain laittaa isompi siivu osakkeisiin.

Poika meni armeijaan ja lahjarahat osakkeisiin

Heinäkuun alussa minä lähdin sitten suorittamaan varusmiespalvelustani, ja osakkeisiin varatut rahat polttelivat yhä tilillä. Lopulta päädyin laittamaan noin 1200 euroa ensimmäisiin osakkeisiini. Ulkoistin osakkeiden valinnan ja koko salkun tekemisen isälleni. Tai oikeastaan isä halusi ottaa ohjat ihan vapaaehtoisesti, sillä hänelle osakkeet olivat jo entuudestaan tuttuja. Isäni teki minulle salkun Nordnetiin, ja myöhemmin elokuussa 2012 osti minulle 600 eurolla Metsoa ja 600 eurolla UPM:ää, samaan aikaan kun itse hajoilin kasarmilla.

Kiinnostus osakkeisiin ei vielä ehtinyt oikein syttyä. Toisaalta ei ihmekään, sillä kiirettä piti. Armeija vei kaiken paljon ajatuksia, samoin heti armeijan päättymisen jälkeen alkavat opiskelut. Aloitin opiskeluni hieman poikkeuksellisesti kesken lukuvuotta, ja kevät menikin ihan täysin totutellessa jälleen uuteen maailmaan. Tässä vaiheessa minulla ei ollut enää edes mitään hajua mitä osakkeita omistin. Jopa yhtiöiden nimet olivat ehtineet unohtua tuossa kaikessa hässäkässä. Kesällä 2013 katselin salkkuuni mitä siellä oli tapahtunut, ja havaitsin mukavaa nousua tapahtuneen. Arvonnousu ja osingot olivat yhteensä (ilman veroja ja kaupankäyntikulujen laskemista) tuottaneet noin 10 %. Tästä se kipinä sitten lähti.

Metsot, ja lopulta niiden mukana tulleet Valmetin osakkeet menin myymään viime viikolla. Selitin ajatuksiani myymisestä omassa blogikirjoituksessani. Suosittelen lukemaan tekstin, paljastan nimittäin siellä eurolleen paljonko ylioppilaslahjani puolikas ehti poikimaan tämän lähes viiden vuoden aikana. Ihan kiusallani en summaa tässä kirjoituksessa paljasta. Toinen puolisko lahjastani, eli UPM jäänee salkkuun vielä pidemmäksikin aikaa.

Tähän kohti on luultavasti hyvä lopettaa tämä tarina. Täytynee myöhemmin jatkaa tarinaa siitä miten kipinä roihahti kunnon liekkeihin kesällä 2013 havaittuani miten osakkeet tuottivat hyvin. Se on nimittäin jo ihan toinen pitkä tarina se.

Lue myös tarinan toinen osa, "Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Meikäläinen esillä vähän siellä ja täällä

Joku on saattanut viime aikoina hieman ihmetellä tämän blogin hiljentynyttä julkaisutahtia. Syitä tahdin hiljentymiselle on useita. Tylsimmi...