sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kohti omistusasuntoa, osa IV - mitä tapahtui kaupan jälkeen?

Otetaan vielä kerta kiellon päälle. Omistusasuntoani koskeva trilogia saakin vielä yhden osan lisää. Tällä kertaa kerron mitä kauppojen jälkeen tapahtui. Velvollisuuteni kun eivät loppuneetkaan siihen hetkeen, kun nimeni pankin papereihin laitoin.

Tarinan aiemmat osat löytyvät täältä:

Kohti omistusasuntoa, osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan

Kohti omistusasuntoa, osa II - pankista hakemaan rahaa

Kohti omistusasuntoa, osa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja



Ilmeisesti tämä projektini kiinnosti hyvinkin paljon, sillä kaksi viimeistä osaa sai todella hyvät lukijamäärät. Ensimmäinen osa ei kovin suurta suosiota julkaisun yhteydessä saanut, ja hieman jopa pohdin kannattaako näistä omista henkilökohtaisista jutusta kirjoittaa ollenkaan. Kaksi jälkimmäistä osaa kuitenkin räjäyttivät pankin siinä määrin että jatkossa kirjoitan hyvillä mielin myös omista tekosistani.


Seuraavaksi vuorossa varainsiirtovero

Pankista sain mukaani lainapapereiden täyttämisen yhteydessä ilmoitus varainsiirtoverosta-lomakkeen. Tuo samainen lomake löytyy käsittääkseni vero.fi-sivustoltakin, mutta sain käsiini osittain jo valmiiksi täytetyn kappaleen. Lomakkeessa oli kaikki yleisimmät asuntoon liittyvät kysymykset aina osakkeiden numeroista kauppahintojen kautta myyjän ja ostajan henkilötietoihin.

Minulle tuli yllätyksenä varainsiirtoveron kanssa pelaaminen. Ainoa mitä tiesin varainsiirtoverosta oli, että 18-39 vuotiaana ensiasunnon ostajana en sitä joudu maksamaan. Kuvittelin että maksuttomuuden myötä urakka on myös siinä. Väärin kuviteltu. Minun piti olla yhteydessä Verottajaan myös tässä tapauksessa.

Kohdallani tämä tarkoitti lähinnä sitä, että Verohallinnosta joku lukaisee lappuni nopeasti läpi ja tarkistaa sen olevan oikein täytetty. Sen jälkeen paperiin lätkäistään Verohallinnon leima, ja paperi on valmis vietäväksi isännöitsijälle. Leima on ikään kuin Verohallinnon vahvistus sille, että todellakin olen vapautettu varainsiirtoverosta.

Ensimmäinen yritykseni asioida Verohallinnossa meni aivan harakoille, kesän ajan konttori on auki vain säälittävät 3 tuntia kello 9-12. Minä kun revin ovea auki kello 12:05. Ei muuta kuin toiseen kertaan.

Myöhemmin koitin varata netissä itselleni aikaa, mutta vapaita aikoja oli tarjolla vasta reilun viikon päähän. Myös aamuvuoroni töissä sotkivat urakkaa, aamuvuoropäivinä kun ei ollut mitään toivoa ehtiä asioimaan Verottajalla.

Varsinaisesti minulla ei olisi ollut mitään kiirettä tehdä tätä urakkaa heti vielä kesälomakauden ollessa päällä, sillä varainsiirtovero pitää olla maksettu max 2 kk asunnon ostosta. Minä halusin kuitenkin tämän asian pois alta mahdollisimman nopeasti.

Päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan onneani, ja eräs aamu menin aikaa varaamatta jonottamaan Verohallinnon aulaan. Saavuin paikalle 6 minuuttia ovien avaamisen jälkeen, ja sain vuoronumeron 7. Ensimmäiset virkailijat saapuivat paikalle vasta 9:10. Kesälomat ja valtion konttori. Miten sen nyt sanoisi nätisti, ei siellä ainakaan samanlainen vauhti ollut päällä kuin F1-varikolla, heh. Vain kaksi asiakaspalvelijaa, ja ensimmäisinä vuorossa olleilla tuntui olevan paljonkin asiaa. Pelkäsin että tässä menee koko päivä.

Meikäläisellä kävi kuitenkin tuuri. Ilmeisesti näytin niin epätoivoisen ahdistuneelta Veroviraston aulassa, että eräs viraston työntekijä tuli kysymään minulta millaisilla asioilla olen liikenteessä. Kerroin olevani ensiasunnon ostaja ja varainsiirtoveron takia liikkeellä. Tässä vaiheessa sain tietää että varainsiirtoveron voi hoitaa myös netissä verkkopankin kautta. Täytynee pitää mielessä jatkossa. Juuri kun olin sanomassa viraston tädille että taidankin tästä lähteä kotiin täyttämään lappusia, hän sanoikin hoitavani minut jonon ohi. Ja hyvä homma että hän pystyi tähän. Touhussa meni nimittäin valehtelematta 5 minuuttia. Tästäkin 3 minuuttia meni tulostuksen odottamiseen. Lomakkeeni oli oikein täytetty, joten roolikseni tuli laittaa vain nimet alle. Tämän jälkeen sain papereihini leimat. Papereita tuli 3 kpl, minulle, Verottajalle ja isännöitsijälle.

Varainsiirtoveron takia Verohallintoon tulee olla yhteydessä kahden kuukauden sisään, ja touhu on muutenkin täysin ostajan vastuulla. Asunnonostajan tuleekin tietää, että Verottaja ei sinulle kutsuja laita, vaan joudut itse oma-aloitteisesti hoitamaan tämän projektin.

Lopuksi vielä isännöitsijälle

Viimeinen vaihe oli viedä Verottajalta saadut leimalla varustetut lappuset isännöitsijäntoimistoon, jossa minut merkattiin asunto-osakkeen uudeksi omistajaksi. Tarvitsin lisäksi kauppakirjan, joka minulla oli mukana. Reissun piti olla nopea ja helppo, muttei ollutkaan.

Noiden kahden paperin lisäksi minulta alettiin kysymään asunto-osakekirjaa. Eihän minulla sellaista ollut. Asuntovelallisena minun osakekirjani jäi heti pankille, hyvä kun ehdin välissä pitämään kirjaa edes käsissäni. Ihan tuurilla olin saanut itselleni kopion osakekirjasta. Pankissa virkailija sattui kysymään haluanko kopion osakekirjasta. Mitään en sillä varsinaisesti tekisi, mutta saan jos haluan. Otin sen koska samalla reissulla tulostimelta piti virkailijan hakea muitakin papereita. Ilman noita muita papereita tuskin olisin kopiotakaan ottanut, virkailijan mukaan kun sitä en tarvitse.

Ei siinä, sanoin asunnostani löytyvän osakekirjan kopion ja lähdin sitä aika kiireisesti hakemaan. Matkalla soittelin vanhemmalle polvelle kotiin, ja kyselin sieltä tarvitseeko isännöitsijä aina tuon todistuksen. Vanhempi polvi muisteli myös, etteivät he ole ikinä joutuneet osakekirjan kopiota isännöitsijälle toimittamaan. Sekös tässä vaiheessa vähän ihmetytti.

Vasta nyt isännöitsijäntoimistoon palattuani tajuttiin sanoa että heidän kiinnostuksensa on ensisijaisesti osakekirjan takasivu, "siirtomerkinnän osa". No eihän minulla ollut kopio kuin etusivusta! Kyseenalaistin isännöitsijän vaatimuksen tarpeellisuuden. Pankin mukaan osakekirjaa ei tarvinnut toimittaa isännöitsijälle, eikä kotijoukkonikaan ollut sitä koskaan tehnyt. Lisäksi kauppakirjassa oli maininta että siirtomerkintä on tehty. Eikö tuon merkinnän kauppakirjassa tulisi riittää? Isännöitsijä ei kuitenkaan tinkinyt yhtään, vaan sanoi tämän olevan tärkeä osa touhua. Jouduin siis ottamaan pankkiin yhteyttä.

Ja kyllä, isännöitsijä oli aivan oikeassa. Pankkivirkailijani oli kysynyt omalta esimieheltään asiaa, ja kuulemma siirtomerkinnästä pitää antaa kopio isännöitsijälle. Pienen googlaamisen jälkeen vanhempieni virheellinen muistikuva johtui ilmeisesti välittäjän puuttumisesta tässä kaupassa. Ilmeisesti välitysfirman ollessa mukana tämän hoitaminen jää välittäjän tehtäväksi. Kannattaa muistaa mikäli teette kauppaa ilman välitysfirmaa. Sattuuhan näitä mokia kaikille, mutta taas ihmettelen vähän pankin tiedottomuutta. En varmasti ollut ensimmäinen ilman välittäjää asuntokauppaa tehnyt pankin asiakas. Miten kaupan kannalta näin oleelliset tiedot voivat unohtua?

Kiireistä johtuen kuohuvat ehdin juoda 
vasta kaksi viikkoa kauppojen tekemisen jälkeen.

Vielä nopeasti ASP-tilin lisäkorosta

Edellisessä tarinassa en muistanut puhua ollenkaan ASP-tililleni saamasta lisäkorostani. Lisäkorkoa, mikä Osuuspankissa oli 4 %, ehti tulla 537,98 euroa. Lisäksi tuohon päälle vielä peruskorkoa 86,72 euroa. Mielestäni ihan kelpo summa, etenkin kun ottaa huomioon sen riskittömyyden. Voidaankin sanoa, että tuolla summalla kuittasin reilun kuukauden lainalyhennykseni. Tosin en täysin tyytyväinen näin jälkikäteen ollut säästämisiini. Ensimmäinen panostukseni ASP-tilille oli vain minimi, eli 150 euroa. Koron kannalta alussa kannattaisi panostaa mahdollisimman suuria summia. Lopussa panostinkin täysiä 3000 euron sijoituksia joka kvartaali, pois lukien viimeisen kvartaalin ainoastaan 800 euron säästö. Nuo kolmen tonnin säästämisenikin sijoittuivat aina kvartaalin loppuun. Laittamalla ne tilille aina kvartaalin alussa, olisin saanut varmasti raavittua muutamat eurot ylimääräistä, sillä korko olisi ehtinyt juosta pidempään.

Aikeissani on tehdä myöhemmin vielä laajempi yhteenveto koko ASP-tilistä ja sen kannattavuudesta. Siinä tulee sitten tarkemmin ohjeita miten maksimoida ASP-tilin tuotto.

Asiakaspalautteella tienasin 15 euroa

Tuli huomattua jälkikäteen verkkopankista, miten ASP-tilin siirron yhteydessä Nordeasta Osuuspankkiin minulta meni 15 euroa kuluja minulta kysymättä. Ja aavistuksen koomista oli, että veloitus oli tehty nimellä "pikasiirto". Se oli sellainen 10 päivän pikasiirto. Nimittäin niin kauan meni saada ASP-tilini siirrettyä uuteen pankkiini. Kymmenestä päivästä oli puhe pankkivirkailijan kanssa, mutta kuluista ei mitään. Toki ymmärrän sen, ettei Osuuspankin virkailija osaa sanoa Nordean kuluista.

Viimeinen kontakti Nordeaan ASP-asioissa, ja vielä oli näköjään mahdollisuus saada aikaan yksi ylimääräinen härdelli. Tämä alkoi kismittää minua niin paljon, että laitoin Nordean asiakaspalveluun viestiä. Kerroin siinä ihan suoraan mielipiteeni koko Nordean toiminnasta. Kevään aikana olen asioinut Nordean kanssa monia kertoja, ja jokaisella kerralla on ollut jonkinlaista ongelmaa. Kerroin myös siitä, että ihmettelin pikasiirto-selitystä, koska minulla tähän urakkaan meni pikasiirrosta huolimatta 10 päivää, joten ihmettelin siirron tarpeellisuutta. Toki sanoin myös sen, ettei vika ole välttämättä ainakaan täysin Nordeassa, sillä Osuuspankkihan tässä hääri mukana.

Nordea yllättikin minut positiivisesti. Peräti kaksikin kertaa. Ensinnäkin vastaus tuli todella nopeasti, ottaen huomioon että sivuilla sanottiin vastauksen kestossa menevän yleensä 2-3 pankkipäivää. Minä sain sen vastauksen jo seuraavana pankkipäivänä. Vastauksessa pikasiirtoon sain seuraavaa:

"Olen pahoillani ikävästä kokemuksestasi. Toki sinulla on oikeus kuulla etukäteen palvelumaksuveloituksista, joita tililtäsi tullaan veloittamaan. 

Rahat välittyvät saajille pääosin saman pankkipäivän aikana, jos maksu on tehty ennen klo 14 Suomen aikaa (EET). Tämä koskee kaikkia Nordeasta toiseen rahalaitokseen välitettäviä euromääräisiä tilisiirtoja Suomessa ja Euroopassa. Pikasiirrolla rahat välitetään vieläkin nopeammin. Maksut ovat saajan tilillä noin tunnin kuluessa siitä kun aineisto on vastaanotettu pankissa."

En oikein ymmärrä kyllä vieläkään miksi pikasiirto piti tehdä. Osuuspankin virkailija lähti suoraan neuvottelusta kävelemään kohti Nordeaa siirtämään tiliäni. Tämä tapahtui heti aamusta, eli melko varmasti tapahtuma tapahtui ennen tuota klo 14. Sen takia tuntui vielä turhemmalta tehdä pikasiirto. Jos koko urakassa, eli siitä hetkestä kun ASP-tiliä lähdetään siirtämään toiseen pankkiin aina siihen hetkeen kun laina voidaan virallisesti myöntää menee 10 päivää, niin minä en siinä kovin tarpeellisena näkisi pikasiirtojen tekemistä. Siinä kun voittaa ehkä hetkellisesti tunnin-pari, mutta kokonaismatka pysyy samana.

Se toinen yllätys, ja ehkä näistä ylläreistä mieluisampi oli tuon 15 euron kulujen palauttaminen minulle takaisin. Jälleen kerran osoitus siitä, että melkein kaikki pankin kulut ovat loppupeleissä neuvoteltavissa pois. Nytkin piti vain osata avata suu, ja perustella asiani oikein. Viiden minuutin uhraaminen asiakaspalautteen kirjoittamiseen toi ihan hyvän tuoton. Ja asiaa varmasti auttoi "rehti ja varovainen" asiakaspalaute. Minä kun en halua kuitenkaan polttaa siltoja Nordeaan, vaikka kaikki ei mennytkään matkan aikana kuten piti. Joskus tulee etenkin Facebookissa nähtyä näitä julkisia yhtiön seinälle tehtyjä asiakaspalautteita, jotka sisältävät usein kirosanoja, tarpeetonta haukkumista ja erilaisia "mun koko lähipiiri lopettaa teidän palveluiden käytön"-fraaseja. Näissä tapauksissa en ihmettele ettei palautteesta mitään hyötyä kummalekaan osapuolelle. Asiakas haluaa yleensä jonkinlaisia korvauksia, mutta vesittää oman tilanteesta turhalla riehumisella. Tiedä häntä kiinnostaako tätä kansanosaa kuitenkin loppupeleissä enemmän muiden antamat tykkäykset kuin itse palautteen antaminen yhtiölle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Finanssikriisin arvet näkyvät yhä osinkosijoittajalle

Odotatko pörssien romahtamista vesi kielellä, jotta pääset tankkaamaan halpoja osakkeita mielin määrin? Varmasti monet piensijoittajat miett...