lauantai 12. elokuuta 2017

Pari sanaa Vieremän ylpeydestä

Vieremän ylpeydellä tarkoitan tietenkin Ponssen metsäkoneita. Sekarotuisen ajokoiran mukaan nimetyt keltaiset metsäkoneet kun tehdään Pohjois-Savossa. Metsäkonekuljettajien piireissä on muuten tapana tapella siitä, mikä on oikea väri metsäkoneelle. Esson baareissa äänitaso nousee kun kahvipöydissä väännetään onko ainoa ja oikea väri keltainen, vihreä (John Deere) vai punainen (Komatsu).

Einarin luoma brändi

Väreistä on lyhyt aasinsilta metsäkoneyhtiöiden brändiarvoihin. Ponssella on mielestäni ylivoimaisesti näistä kolmesta suuresta yhtiöstä paras brändi. Ponssella on ollut paljon mielenkiintoisia mainoksia ja tempauksia. Näistä kolmesta Ponsse on lisäksi ainoa, jonka nimi on ollut sama sen perustamisesta asti, eli nyt 47 vuoden ajan. John Deereä edelsivät Timberjackin ja Lokomon nimet. Komatsu taas on vanha kunnon Valmet. Punaiset ja vihreät koneet ovat osa isoja konevalmistajia, kun taas Ponsse on keskittynyt pelkkiin metsäkoneisiin. Senkin takia Ponssen brändääminen on ollut kilpailijoitaan helpompaa, sillä yhtiön nimi voidaan liittää helposti pelkkiin metsäkoneisiin.

Minulla metsäalalla työskentelevänä on aika läheinen kosketus Ponsseen, mutta Ponssen omistaminen on jäänyt. Syksyllä 2014 pyörittelin sen ostoa mielessäni. Kurssi huiteli tuolloin noin kympissä. Silloin oltiin julkaisemassa juuri Ponssen uusi Scorpion-malli, josta oli tarkoitus tulla Ponssen lippulaivamalli. Minä jätin kuitenkin tarttumatta ostamiseen, koska katsoin metsäkonealan olevan kovin kilpailtu. Noh, nyt kun kolmessa vuodessa kurssi on lähes 2,5 kertaistunut, on helppo hakata päätään pöytään.

Ponsse Elk-ajokone.


Yllä itseni ottama kuva minun sukuni metsiä kaataneesta Ponssesta. Koneen muuten omistaa muuan nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen. Tallipäällikkö-Mäkinen on tunnetusti henkeen ja vereen Ponssen miehiä. Tommi oli Ponssen perustaja Einari Vidgrenin kanssa erittäin läheisiä ystäviä, ja tekipä kaksikko takavuosina pientä autokauppaakin. Molemmat kun hakivat samalla reissullaan itsellesä Bentleyn autot. Einarin siirryttyä ajasta iäisyyteen vuonna 2010, en tiedä mitä Eikan Bentleylle kävi, mutta Tommin Bentleyn saattaa tavata vielä keskisuomalaisesta liikenteestä.

Vidgrenin Eikka on muuten metsäalan Björn Wahlroos. Eikä tämä vertaus liity siihen, että molempien autotallista löytyi Bentleyt, vaan siihen että Einari on samanlainen suustaan lahjakas väriläiskä kuin Nalle. Vaikka Einari jätti maalliset savotat jo seitsemän vuotta sitten, Einarista lentää melkein vielä villimpiä legendoja kuin Nallesta ja hiekasta marmorilattialla. Eräs tunnetuimmista legendoista liittyykin edellä mainittuun Eikan Bentley-autoon. Eikka oli huhujen mukaan ollut tankkaamassa Bentleytään Vieremän kylmäasemalla. Toiselle puolelle oli tullut tankkaamaan joku kyläläinen, joka oli katsonut tuota silloin vielä uutta Bentleytä. "Minä en ymmärrä miksi joku laittaa noin paljon rahaa kiinni autoon" oli kyläläinen sanonut. Einari taas ei tapojensa mukaan jäänyt sanattomaksi, vaan tokaisi heti takaisin "minäkään en ymmärrä niitä jotka laittavat kaikki rahansa autoon." Taattua Einaria! Hieno mies, ei voi muuta sanoa. Eräässä Facebook-ryhmässä yksi Einarin vanha liikemiesystävä kertoi taannoin monia tarinoita liikematkoista Einarin kanssa, ja tarinat olivat mitä värikkäimpiä. Toivottavasti tekevät Einarista vielä jonkun kirjan, johon nuo tarinat saadaan vielä talteen. Ponssellahan on takanaan todella värikäs historia, eikä täydellinen konkurssikaan ole pahimpina aikoina ollut kaukana.

Netistä löytynyt kuva Eikan Bentleystä. Einari ei arkaillut ajaa autoaan
keskelle metsää kaiken kansan katsottavaksi.


Äänekosken biotuotetehdas metsäalan pelastajana?

Noh, palataan nyt Ponsseen. Meikäläisellä kun karkaa nämä jutut aina ohi alkuperäisen aiheen. Viime vuosina metsäalaa on tuntunut vauhdittavan sellun ja kartongin valmistus. Nettikauppa käy kuumana, ja tarvitaan paljon kartonkia tuotteiden pakkauksiin. Tästä syystä Äänekoskella starttaa ihan näinä päivinä suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi ikinä. Biotuotetehtaan budjetti oli jossain vaiheessa 1,4 miljardia euroa. Samanlaisia, toki vähän pienempiä sellutehdaskaavailuja on tehty myös Kuopioon ja Kemijärvelle. Pelkästään Äänekoski tulee imemään tulevaisuudessa melkoiset määrät kuitupuuta, eli siis sitä läpimitaltaan pienempää puuta. Sitä saadaan ensisijaisesti harvennushakkuilta, eli niiltä joissa puuta jätetään vielä pystyyn.

Harvennushakkuissa valitettavasti Ponsse ei ole aivan yhtä kova luu kuin avohakkuissa. Harvennushakkuita pyritään tekemään pääasiassa talvisin, johtuen sellaisesta syystä kuin talvipakkaset. Harvennuksia tehdään selvästi talvipainotteisesti, johtuen siitä että pakkaset helpottavat hakkuiden tekemistä. Pakkanen suojaa pystyyn jäävän puuston juuria. Jos taas pakkasta ei ole, koneet uppoavat helpommin ja jäljellejäävään puustoon syntyy vaurioita, mikä taas aiheuttaa lovia metsän omistavan isännän lompakkoon. Jokainen suomalainen on varmaan nähnyt millainen Suomen talven kehitys on tuntunut olevan viime vuosina. Ponsselle herkkua olisi aina vain kovemmat ja kovemmat talvet, mutta se taitaa olla toiveajattelua näin 2000-luvulla.

Ponssen ratkaisu harvennushakkuiden ongelmiin on tuntunut olevan 10-pyöräiset metsäkonemallit. Mitä enemmän pyöriä, sitä tasaisemmin paino jakautuu ja kone ei uppoa. Tosin kymppipyörien ongelmana tuntuu olevan kasvanut koko, ja se taas aiheuttaa toisenlaisia korjuuvaurioita ahtailla harvennushakkuilla. Koneet raapivat pystyyn jääviä runkoja, ja taas tulee lisää lovia metsänomistajan lompakkoon.

Mielenkiintoinen projekti metsäkonevalmistajien piirissä tuntuu olevan Pro Silva-merkkiset metsäkoneet. Kannattaa suorittaa Googlen kuvahaku. Siinä on luultavasti tulevaisuuden harvennushakkuiden suorittavan koneen ulkonäön malli. Pienet koneet jotka liikkuvat telojen päällä.

Metsät aukoiksi keltaisella koneella

Avohakkuilla Ponssea aiemmin kehuin, mutta siihenkin liittyy riskejä. Avohakkuut kun eivät istu ns. vihreiden ihmisten ajatusmalliin. Enkä tarkoita näillä vihreillä ihmisillä nyt avaruuden muukalaisia tai John Deere-kansaa. Onhan noita tapauksia säännöllisesti nähty, missä Greenpeacen porukka vastustaa avohakkuita. Avohakkuiden rinnalle on nyt kehitetty ja lainsäädännöllisesti mahdollistettu ns. poimintahakkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästä poimitaan yksittäisiä puita kaiken kaatamisen sijaan. Tämä on ehkä ajatuksena paperilla kiva, mutta käytännössä vaikeampi toteuttaa. Ponssen metsäkoneiden ajaminen metsätyömaalle lavetilla kun maksaa tasan yhtä paljon kaadettiin sitten koko metsä, tai tyydytään poimimaan muutama hassu puu pois. Mm. logististen kustannusten takia ei lopulta puusta pysytä maksamaan käytännössä mitään. Poimintahakkuut kun tarkoittavat sitä, että jompi kumpi osapuoli joutuu lähes antamaan panoksensa lähestulkoon talkootöiden hinnalla. Joko puun ostaja (metsäyhtiö & koneyrittäjä) joutuu tekemään työnsä talkoilla, tai sitten metsänomistaja joutuu tinkimään huomattavasti omista tuotoistaan. Kummasti vain kuvitellaan että poimintahakkuista saataisiin yhtä hyvät rahat kuin perinteisistä avohakkuista, ja sekös lopulta aiheuttaa mielipahaa.

Toinenkin riski avohakkuissa on olemassa. Avohakkuilta tulee läpimitaltaan isoa puuta, jonka loppusijoituspaikka on yleisimmin mekaaninen metsäteollisuus. Sahat sekä vaneri- ja liimapalkkitehtaat. Näiden tuotteet taas ovat rakennusteollisuudelle tärkeitä. Rakennusteollisuus taas on hyvinkin suhdanneherkkää. Jos rakentaminen maailmalla pysähtyy, aika äkkiä Suomessa lomautetaan mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät. Kun tehtaat eivät vedä puita, ei kannata Ponsseja avohakkuille viedä. Kaadettu puu kun ei ikuisuuksia kaadettuna säily ennen pilaantumista. Koneet jäävät kotiin seisomaan.

Koneiden seisominen kotona on ihan normaalia myös hyvän suhdanteen aikana, juuri aiemmin mainitun säiden armoilla olemisen takia. Varmaan joka kevät joudutaan koneita seisottamaan hetki sulien lumien pehmittämien maiden takia. Ei siinä varmasti herkkua ole olla koneyrittäjä tuolloin. Tehtaat pommittavat sinua viesteillä miten he tarvitsevat puuta. "Toisesta suunnasta" pankki taas pommittaa sinua viesteillä että mites se konelainan lyhennys. Ja pehmeiden kelien takia joudut kuitenkin pitämään koneen parkissa kotona. Luultavasti juuri tämän syyn takia Äänekosken tehdasprojekti ei hieman yllättäen ole innostanut koneyrittäjiä kasvattamaan metsäkoneidensa määrää. Äänekosken tehtaan avaaminen tarkoittaa kyllä puun käytön kasvua huomattavasti, joten lisäkoneille voisi olla tarvetta. Mutta harva yrittäjä haluaa ottaa riskiä ottamalla lisää lainaa, kun jo nykyisiäkin koneita joutuu välillä seisottamaan. Eiköhän kasvava puun menekki pyritä keräämään nykyisillä koneilla, kasvattaen koneen käyttöä useampiin työvuoroihin. Eli silloin kun kelit sen sallivat, ajetaan vaikka kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa.

Onneksi on ulkomaat tukena

Joku voisi varmaan tulla ja teilata koko tähänastisen tekstini muistuttamalla, miten Ponssen liikevaihdosta vain noin 20 % tulee Suomesta. Kauppalehden vuoden 2016 Q2-raportin mukaan Pohjois-Eurooppa tuo liikevaihdosta 36,2 %, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta 26,5 %. Keski- ja Etelä-Euroopasta 23,5 % ja Venäjältä sekä Aasiasta 11,8 %.

Ponsse onkin panostanut viime vuosina paljon ulkomaille vientiin. Markkinointikoneisto onkin viritetty äärimmilleen kun hamutaan uusia markkinoita. Suomessa ihmeteltiin pari vuotta sitten Ponssen Pohjois-Amerikan mainosta. Siinä Ponssen Pohjois-Amerikan johtaja seikkailee ilman paitaa Ponssen väreihin maalattuna, päässään juuston pala, lippalakki ja pottakypärä. Suomessa tätä mainosta katsottiin suu auki ja silmät pyöreinä, mutta paikallisille tämä "koohottaminen" taas toimii. Tämä on osoitus siinä miten kulttuurit eroavat eri puolilla maailmaa. Mainosvideon voi halutessaan katsoa tästä:


Kulttuurieroista nyt kun tuli puhe. Metsäalalla tuntuu olevan tavallistakin enemmän kulttuurieroja miten metsää esimerkiksi hakataan. Joku Koneen hissi on samanlainen Suomessa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Jos taas lyödään samaan pöytään suomalainen, jenkki ja itävaltalainen metsätyömies, on jokaisella varmasti aika paljon eriävä mielipide siitä miten metsää kuuluu kaataa. Suomessa ja Pohjoismaissa on jo pitkän aikaa puun kaatovaiheessa harvesterikuski tehnyt päätöksen, minne kaikkialle tehtaille. Eli siis jo metsässä tiedetään, mikä puu menee mihin käyttöön. Ajokonekuski ajaa "samanlaiset puut" omiin kasoihinsa, josta puuautoilijat ajavat ne omille tehtailleen. Tehtailla taas puut ovat sellaisenaan valmiita käyttöön. Sama touhu on käsittääkseni aika yleistä myös ainakin Venäjällä.

Vanha kunnon Ameriikka onkin täysin päinvastainen tapaus. Metsien miehiä (alkuperäinen nimi Ax men) katsoneet ovat huomanneet, miten touhussa ei ole oikein mitään yhteistä härmäläiseen metsienhakkuuseen. Puut kaadetaan pääasiassa kokopuumenetelmällä, eli puu vain kaadetaan ja karsitaan. Pätkiminen sopivaan mittaan tapahtuu tuotantolaitoksilla. Ilkeästi voisikin sanoa Jenkkien nykymenon olevan kuin Suomessa joskus sotien jälkeen. Nykyisessä mahdollisimman tehokkaassa puun käytössä ei Suomessa voisi enää kuvitellakaan vanhaan paluuta.

Suomalaisille tutuilla metsäkoneilla (harvesteri ja ajokone) ei kovin suurta kysyntää Pohjois-Amerikassa ole aiemmin ollut. Kokorunkomenetelmää kun käytetään pääasiassa kaato- ja kasauskoneilla, sekä puut ajetaan tien viereen juontokoneilla eli skiddereillä. Komatsun edeltävä Valmet on viimeisimmän juontokoneen valmistanut joskus 1970-luvulla. Amerikassa niitä tehdään yhä. Ponsse ei näitä "ameriikan koneita" tee, vaan pyrkii viemään pohjoismaisia metsäkoneita uusille alueille. Ties vaikka jenkitkin vielä joskus heräisivät "nykyaikaan" ja nämä meille tutut metsäkoneet yleistyisivät Pohjois-Amerikassakin. Yhdessä yössä tämä ei tapahdu, mutta pidemmällä tähtäimellä hyvät mahdollisuudet sille on.
John Deeren valmistama skidderi, eli juontokone.

Loppupäätelmät

Näistä kaikista pelotteluistani huolimatta, suhtaudun Ponsseen sijoituskohteena hyvinkin innostuneesti. Uskon vahvasti vielä joku päivä olevani keltaisen koneen osakkeenomistaja. Sillä on hallussaan metsäkoneyhtiöistä selvästi paras brändi. Brändiä vauhdittaa ahkera sponsorointi niin jääkiekossa (KalPa), keihäänheitossa (Tero Pitkämäki), hiihdossa (Niskasen sisarukset) kuin rallissa (Esapekka Lappi). Lisäksi on vielä muitakin hieman pienempiä sponsoroitavia. Mielenkiintoisia markkinointitempauksia suoritetaan, esimerkkinä Duudsonien ja Ponssen tekemä video. Pohjois-Amerikassa paikallisille näytetään kuinka niitä metsiä tulee oikeasti kaataa. Tai ainakin härmäläisten mielestä, heh. Mikäli siellä vielä joskus omitaan meille tutut metsäkoneet, on Ponsse eräänlaisena pioneerina varmasti etulyöntiasemassa.

Jatkan Ponssen osakkeen seuraamista, mutta näillä hinnoilla en vielä uskaltaudu mukaan. Kenties sitten sellaisena hetkenä kun suomalaisessa metsäteollisuudessa alkavat lomautukset taas yleistymään. Tällä hetkellä kurssi tuntuu käyttäytyvän kuin kukaan ei muistaisikaan mitään lomautuksia koskaan olleen.

Kirjoittaja on koulutukseltaan metsätalousinsinööri, töissä metsäteollisuudessa ja aktiivisesti mukana metsätalouden harjoittamisessa.

1 kommentti:

Neste Rally Finland 2018 - uusia kokemuksia hakemassa

Elämä osaa tunnetusti yllättää. Meikäläisen vuosi 2018 on ollut tähänkin asti täynnä kaikenlaista uutta ja jännää. Ensin loppuivat työt mets...