perjantai 29. syyskuuta 2017

Käytetty auto velkarahalla - tositarina siitä miten asiat voivat mennä pieleen

Eräs kaverini, jolla taloudelliset taidot eivät ole aivan terävintä kärkeä, osti käytetyn auton velkarahalla reilu 1,5 vuotta sitten. Sen jälkeen asiat ovatkin menneet aika nätisti pieleen. Syytä oli niin itsessä kuin myös huonossa tuurissa.

Olen kerran kirjoittanut omista autoilun kuluistani tänne blogiin. Siinä kerroin, miten itse olen pyrkinyt säästämään autoilun kuluissa. Otetaan nyt esimerkki laidan toiselta puolelta, kun kulut eivät kiinnosta pätkääkään.  Minä kerron nyt opetusmielessä kaverini tarinan. Siinä on onnistuttu tipahtamaan varmaan jokaiseen mahdolliseen sudenkuoppaan. Jotkut tarinan yksityiskohdat saattavat olla muutettu, tai sitten ei. Värikynää ei kuitenkaan ole tarinassa käytetty yhtään.



Mistä kaikki alkoi? 

Kaikki alkoi alkuvuodesta 2016. Kaverillani elämäntilanne hieman muuttunut, ja mieli siksi matalalla. Mieltä tuli kohottaa jonkinlaisella piristeellä ja kaverini huomasi selaavansa Nettiautoa yhä useammin. Kaverillani oli jo entuudestaan reilu 20 vuotta vanha auto. Olihan se vanha ja paljon ajettu, mutta toisaalta vielä niitä "vanhoja ja hyviä" pomminvarmoja autoja vailla sen suurempia ylimääräisiä ja helposti hajoavia sähkövekottimia.

Lopulta vastaan tuli the auto. BMW:n vitossarjan malli. Kone sieltä isoimmasta päästä ja varusteet viimeisen päälle. Ikää autolla oli 16 vuotta ja kilometrejä mittarissa reippaasti lähelle 300 tkm, mutta se ei intoa lannistanut. Päätös oli syntynyt: tämä on minun tuleva autoni. Edes kasvavat polttoaine- ja vakuutusmaksut eivät riemua laskeneet. Kolmen litran kuusisylinterinen moottori nimittäin syö varmasti paljon polttoainetta ja vakuutusmaksut ovat Bemareissa tunnetusti kalleimmasta päästä.

Kuvan auto ei liity tapaukseen.

Kaverillani ei kuitenkaan ollut kirjaimellisesti senttiäkään rahaa autoon tällä hetkellä. Vanhojakin velkoja kolkutteli vielä verkkopankissa vastassa. Koska auto nyt oli vain pakko saada ja pian, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pankissa asioiminen.

Rahaa tänne nyt ja heti!

Velkaa lähdettiin luonnollisesti hakemaan ensiksi omasta tutusta pankista, Nordeasta. Nordeassa selitettiin asiasta pankkivirkailijalle. Auto pitäisi saada, mutta mitään säästöjä tai edes käsirahaa autoon ei ole. Vakituinen työsuhde nyt toi jotain helpotusta vaikeuksiin.

Nordeasta tarjottiin ensimmäisenä Nordean joustoluottoa, joka oli vakuudeton kertaluotto. Sen kautta sai hyvin rahat Bemarin ostoon. Mitään kilpailutuksia pankkien välillä ei tehty, saati edes kysytty Nordeasta muita ratkaisuja. Ensimmäiseen tarjoukseen oli hyvä tarttua, kai se pankki nyt ensimmäisenä sen asiakkaalle parhaan ratkaisun kertoo. Nimet paperiin lukematta sen tarkemmin ehtoja, mielessä kun ehtojen sijaan pyöri ennemmin BMW:n osto.

Seuraavaksi oltiinkin jo onnellisesti Bemmin avaimet taskussa. Ai että, minulla saksalainen laatuauto, mikä fiilis! Tässä vaiheessa herättiinkin jo seuraavaan ongelmaan. Se vanha auto pyöri yhä pihassa. Siinä juoksivat jatkuvasti vakuutusmaksut yms, eikä taloyhtiön pihassa ollut kuin yksi ruutu käytössä. Vanhasta autosta piti päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Sen sijaan että auto olisi laitettu Nettiautoon myyntiin, sitä koitettiin myydä lähinnä tuttaville. Nettiauto kun olisi liian hidas prosessi, autosta pitää päästä eroon heti. Lopulta auto saatiin myytyä naapurille. Hätäinen myynti näkyi vanhan auton myyntihinnassa, sillä noin tonnin arvoinen auto lopulta vaihtoi omistajaa vain muutamalla sadalla. Noh, tärkeintä että nyt oli päästy irti kahden auton loukusta.

Lyhennysvapaat - uhka vai mahdollisuus?

Palataanpa tarinassa takaisin Nordean konttorille. Samalla kun virkailija kertoi lainaehdoista, tuli puheeksi lyhennysvapaat. Sehän on kätevä homma! Tässä kun on noita vanhoja velkoja, niin voisi alussa keskittyä lyhentämään niitä, sen sijaan että maksaisi useampaa lainaa kerralla.

Lopulta kuitenkaan muita velkoja ei tullut kuitenkaan lyhennettyä yhtään enempää. Uusi auto kun on alla, niin polte ajaa ympäri maakuntaa on suuri. Monet illat menivätkin ajaessa aivan joutilasta ajoa. Hauskaa oli, mutta myös bensaa paloi.

Kevään tultua alkoi tehdä mieli hieman tuunata autoa. Jatkuvasti ostettiin erilaisia kalliita pesuaineita autoon, jotta saksalainen insinöörityö pysyy varmasti siistinä.

Myöhemmin kuvioihin tuli mukaan autohifiin panostaminen; tarvittiin soitinta, kaiutinta ja subbaria. Tällaiset hankittiin, eikä Bemariin tietenkään halvinta kamaa kehtaa laittaa, vaan poppikoneiksi testivoittajat. Musiikkia kun paljon kuuntelee, niin vehkeiden pitää tietenkin olla hyvät. Ellei jopa suorastaan loistavat.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Tuunausta jatkettiin vielä hankkimalla autoon ikkunantummennukset. Ammattilaisella, totta kai!

Tuunaaminen on jees, mutta huoltaminen tylsää

Aivan kaikkeen panostukseen eivät rahat kuitenkaan riittäneet. Auton kojetaulussa vilkkui erilaisia ikäviä valoja, jotka muistuttivat huoltoon menemisestä. Öljyt olisi pitänyt vaihtaa, mutta jatkuvasti sitä vain huomasi lupaavan itsellensä että ensi kuun palkan tultua menen huoltoon. Tätä toitotettiin useampi kuukausi. Vaikka öljyt maksavat vain murto-osan siitä mitä autohifin päivittäminen, ei rahaa huoltoon tuntunut löytyvän. Ymmärtäähän tuon, autihifistä saat konkreettisen ilon, kun taas uusia öljyjä ei silmällä näe.

Loppuvuodesta sitten tulikin vastaan ikävä yllätys. Auton moottori alkoi temppuilla. Jäähdytysnesteet katosivat ja öljy oli muuttunut vaahdoksi. Tästä huolimatta piti kuitenkin autolla vielä ajaa, sillä tämän kuukauden palkka oli jo käytetty.

Myöhemmin moottori tsippasi kokonaan. Ainoa vaihtoehto oli viedä auto lavetilla huoltoon. Koska rahat olivat vähissä, piti huolto olla sieltä halvimmasta päästä. Lopulta löytyikin joku tutun tutun paja, jossa autoa korjailtiin aina, mikäli muutakaan tekemistä ei löytynyt.

Korjauksessa meni lopulta aikaa 7 kuukautta. Koko moottori meni uusiksi, ja sopivan vaihtomoottorin löytäminen oli vaikeaa. Lopulta kun se löytyi, se maksoi aika paljon. Onneksi lähisukulainen sponsoroi puolet moottorin hinnasta. Koko tuon korjauksen ajan juoksivat autosta sadan euron kuukausittaiset lyhennykset Nordeaan. Auton pystyi ottamaan vakuutuksista pois, mutta Nordean saatavia ei tauolle noin vain saanutkaan.

Ei ollut kaukana, ettei koko mies mennyt remontin mukana konkurssiin.


Miten lainan takaisinmaksu on onnistunut?

Nyt reilu puolitoista vuotta lainan ottamisen jälkeen on hyvä istahtaa alas ja laskea paljonko autosta on vielä velkaa jäljellä.

Kaverini sopi aikanaan, että joka kuukausi Nordea saa häneltä 100 euroa. Tuosta summasta sitten lähtevät kulut, korot ja lyhennykset. Mielestäni tuo 100e/kk on aika pieni summa, ottaen huomioon esimerkiksi kuukausittaiset tilinhoitomaksut. Ne maksut kun ovat samat, maksat lainaa sitten satasen tai tonnin kuussa takaisin.

Jos lainaa on otettu se reilu 5000 euroa, niin satasen takaisinmaksulla ilman mitään kuluja (mm. ilman korkoja) maksat autoa takaisin 50 kuukautta, eli reilu 4 vuotta. Se on mielestäni todella pitkä aika käytetyn auton takaisinmaksuun. Luultavasti auto ehtii vaihtaa omistajaa ennen kuin velka on kuitattu.

Kaverini oli selvittänyt jokunen aika sitten, paljonko Bemari-velkaa on vielä jäljellä. Se oli 4300 euroa ja risat! En meinannut ensin uskoa, mutta hetken miettimisien jälkeen syy tuolle löytyi. Katsotaanpa Nordean Joustoluoton hinnastoa.

Siinä vähän dataa lainan hinnasta.

Joustoluotossa on selvästi isommat kulut kuin omissa asunto- ja opintolainassani. Ihan ensin tilin avaamisen yhteydessä veloitetaan 175 euroa tilinavaamismaksua. Seuraavaksi joka kuukausi velanmaksun yhteydessä Nordea perii 4,5 euroa kuluja "tilinhoitomaksusta". Siitä satasesta siis noin 5 % menee jo ihan vain kuluihin, loput sitten lyhennykseen ja korkoon.

Tuo korkokin on muuten todella suolainen. 3 kk Euribor + 8 % marginaali. Tuohon kun laitetaan vielä muut kulut päälle, niin todellinen vuosikorko huitelee reippaasti päälle kympin. Ei mitään halpaa lystiä. En itse viitsisi paljoa lyhennysvapaita ottaa.

Nuo parit lyhennysvapaat myös vaikuttavat tuohon summaan. Koska lyhennystä ei ole tehty niin ei ihme ettei se laina ole lyhentynyt itsestään.

Eli lopulta siitä joka kuukausi maksettavasta satasesta vain pieni osa on lopulta lainan lyhentämistä. Satkusta menee ensin 4,5 euroa tilinhoitomaksuja, ja loput rahat ovat sitten lyhennystä ja korkoa.

Miksi tämä joustoluotto on sitten näin kallis? Vastaus löytyy siitä miten helposti se annetaan hakijalle. Tällä kaverillanikin oli aika heikko tilanne hakea lainaa. Ei lainkaan omia säästöjä, vanhoja velkoja pohjalla ja lainan kohdekin 15-vuotiaana kallisylläpitoisena premiumautona vähän kyseenalainen. Näissä lainoissa asiat menevät siten, että mitä helpommin lainan saa, sitä korkeammat ovat kulut. Pikavipit nyt ääriesimerkkinä. Koska lainoja myönnetään "kenelle tahansa", pitää koron olla suuri sillä luottotappioiden määrä kasvaa myös. Aika luonnollista.

Lainan esittely esimerkkilaskelmineen.

Loppupäätelmät

Mitä tähän tapaukseen nyt oikein sanoisi sitten? Oikeastaan kaikki meni alusta alkaen pieleen.

1. Tunne voittaa järjen, ja hirveä kiire saada kaupat maaliin. Ensimmäiset lainatarjoukset hyväksytään about lukematta ja vanhat autot kaupataan pilkkahinnalla pois tieltä.
2. Lainan takaisinmaksu venytetään aivan liian pitkäksi ja kylkeen otetaan vielä lyhennysvapaata. Liian pitkässä takaisinmaksussa kiinteät kulut nousevat aivan järkyttävän isoksi osaksi kuukausierää.
3. Auto oli lopulta liian kallis ylläpidettäväksi. Auton hinta on kuitenkin autoilun kokonaiskuluissa vain hyvin pieni siivu, ja kovat juoksevat kulut vievät kyllä äkkiä sekä omat että varastetut rahat.
4. Lainan lyhentämisen sijaan vähäiset eurot käytetään "turhuuksiin" kuten autohifiin ja tuunaamiseen.
5. Lainanlyhennysten lisäksi laiminlyötiin huollot, ja täten saatiin moottorin rikkouduttua aikaan jälleen lisää kuluja.

Loppukevennyksenä voisi todeta, että minun pitäisi varmaan kahvit tarjota kaverilleni. Nordean osakkeenomistajana tällaiset tapaukset tuovat kuitenkin meille eurot pankin kirstuun, ja sieltä osinkoina minulle ja muille omistajille.

3 kommenttia:

  1. Kyllä näin korkeakorkoisista lainoista nauttii mieluiten osakkeenomistajana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä hieman ironista, että sama kansanosa jaksaa iltapäivälehtien kommenteissa nurista siitä, miten Nalle W. jakaa itselleen ja muille omistajilleen suuria osinkoja. Kuitenkin nämä samaiset kirjoittajat mahdollistavat nuo osingot, sillä he ottavat näitä kalliita ja typeriä lainoja.

      Poista
  2. Olin pari vuotta sitten kyseisessä puljussa myymässä noita tuotteita. Sijoittajana otti kyllä oman etiikan päälle tyrkyttää yrityksen painostuksesta näitä törkeän kalliita lainoja ihmisille asioihin mitä he eivät aivan välttämättä tarvitse. Valitettavasti olin silloin työtön ja tuo työ oli ainut minkä sain. Jo ensimmäisen kuukauden aikana aloin hakea muuta työtä.

    Moni ei edes yhteenvedon aikana ymmärtänyt kuinka kallista tuo oikeasti on vaikka korot, avausmaksut ym. käydään tai ainakin pitäisi käydä asiakkaan kanssa läpi. Itse kävin.

    Toki tuota lainaa saa melkein kuka vaa, joten täytyy ymmärtää kalleus, kuten jo kirjoituksessa toit ilmi.

    Nordealla autolainaan ei ole muuta vaihtoehtoa joustoluotolle kuin A1-rahoitus mikä toki on koroltaan halvempi, mutta muistaakseni auto pitää silloin ostaa autoliikkeestä.

    VastaaPoista

Pörssiromahdus sekoittaa pakan täydellisesti - finanssikriisin muistelu, osa II

Kirjoittelin syyskuussa finanssikriisistä ja sen vaikutuksista osinkoihin . Osuin tekstilläni ilmeisesti kultasuoneen, sillä se keräsi huoma...