perjantai 8. syyskuuta 2017

Miksi opintolaina on niin vihattu?

Opintolaina ei järin kiitelty valtion kädenojennus ole, vaikka opiskelijoille oikein tyrkytetään elämänsä halvinta lainaa. Opintolainan maine on hyvinkin negatiivinen ja se koetaan yleensä opiskelijan "viimeiseksi oljenkorreksi". Tässä tekstissä pyrin pohtimaan mikä tämän negailun aiheuttaa. Keksin heti kolme syytä miksi opintolaina on niin vihattu opiskelijoiden piireissä.



1. Opintolaina opintotuen kaverina

Opintotukea pidetään aina opiskelijan ensimmäisenä tulomuotona. Se on ihan selvä. Monet opiskelevat sijoittajatkin pyrkivät aina ensimmäisenä säilyttämään opintotukensa. Eräässä toisessa tekstissä tätä ajatusmallia hieman jo kritisoinkin, sillä kannattaa miettiä maksimoiko tuet vai tulot.

Opiskelijan tulolähteiden seuraava ja alempi porras on ansiotulo. Opiskelijat käyvät töissä, josta saavat luonnollisesti palkkaa. Palkkatulot vaikuttavat taas opintotukeen, ja tämän vuoksi ei ole mitenkään tavatonta törmätä sellaisiin opiskelijoihin, jotka eivät loppuvuodesta kirveelläkään suostu tekemään töitä. Mikäli töitä (eli tuloja) tulisi lisää, alkaisivat tuet napsia opintotukikuukausia pois.

Alin porras taas muodostuu otsikon aiheesta, eli opintotuesta. Monille se on se vihoviimeinen vaihtoehto. Tiedän tapauksia joissa pureskellaan mieluummin kynsiä ja eletään todella kurjaa elämää, ihan vain siksi ettei "tarvitse" opintolainaa nostaa. Vähän leveämpää elävien opiskelijoiden keskuudessa taas tuntuu opintolainan nostaminen olevan "köyhän merkki". Voi juku, en edes muista montako kertaa itse törmäsin opiskelijaelämässäni sellaisiin opiskelijoihin, jotka Euroopanomistajien elkein ja henkseleitä paukutellen tokaisivat muille "mun ei tartte mitään opintolainoja nostaa".

Ja toisaalta kyllähän tuon arvojärjestyksen ymmärtää. Ansiotuloja sinulta ei tulla perimään koskaan takaisin. Tai noh, mitä nyt Verottaja saattaa mätkyillä joitakin muistaa. Opintotukeakaan et joudu maksamaan takaisin, kunhan vain pidät huolen että saat opintopisteitä tasaiseen tahtiin, eikä tulorajasi pauku yli. Opintolainan taas joutuu maksamaan joskus takaisin. Ei ehkä aivan kokonaan (muista opintolainavähennys), mutta ainakin osan joudut joskus maksamaan takaisin.

Eli siis hakemalla vähän kärjistetyn esimerkin, opiskelija voi paremmalla omatunnolla ostaa haalarit päällä sen oluen ravintolasta palkkatuloillaan tai opintotuellaan, kuin opintolainalla. Kai se kaljakin maistuu paremmalta kun tietää, ettei tästä illasta tulevaa laskua tarvitse maksaa joskus tulevaisuudessa.

2. Suomalaisia opetetaan välttämään velkaa

Minä olen ollut aina kiinnostunut rahasta ja sijoittamisesta. Toki osaamistaso oli aika heikkoa ennen osakkeisiin perehtymistäni, siitäkin huolimatta että kahmin lukiossa kaikki yhteiskuntaopin ja talousmatematiikan kurssit mitä talo vain tarjosi.

Minä muistan miten meillä koulussa opetettiin raha-asioita. Yhteiskuntaopin tunneilla korostettiin sitä, miten laina on aina lainaa ja maksettava takaisin. Laina on ensimmäinen askel luottotietojen menettämiseen jne. Laina nähtiin pelkkänä uhkana, eikä lainkaan mahdollisuutena. Näin opetettiin siis yläasteen ja lukion pakollisilla kursseilla. Ihan ymmärrettävää, etenkin peruskoulun puolella. Lukiossa olisi toki voinut minun mielestäni jo alkaa myös kertominen lainankäytön mahdollisuuksista. Suorastaan surkuhupaista oli, että vapaaehtoisella talousmatematiikan kurssilla, joka sisälsi paljon erilaisten sijoituskohteisiin perehtymistä ei sanallakaan puhuttu lainalla sijoittamista. Opetuksen pointti oli sielläkin sama. Lainarahaa ei kannata koskaan sijoittaa, sillä hävitessäsi kaiken, olet syvissä ongelmissa.

Muistan itsekin miten 19-vuotiaana aloin ihan oikeasti perehtymään sijoittamiseen. Törmäsin johonkin nettiuutiseen aivan tavallisesta kansalaisesta, jolla oli sijoitusasunto. Muistan vieläkin miten naureskelin ylimielisesti tuolle toiminnalle, kun tuo asuntosijoittaja sanoi ottaneensa velkaa sijoitusasuntoon. Vastahan minulle oli opetettu koulussa, miten lainan ottaminen on ensimmäinen askel luottotiedottomuuteen. Eli minä vetelin koulun oppien mukaan mutkia suoriksi, ja näin touhussa aivan järjettömät riskit. Mitä jos vuokralaista ei löydy? Tai vuokralainen vuokrien maksun sijaan pistää kämpän remonttiin? Lopputulemana asuntosijoittajalla on velkavankeus, ja leipäjono kutsuu heti. Noh, onneksi omakin tietotaito on karttunut tässä matkan myötä.

Sama juttu opintolainassa. Opintolainassa säikähdetään sen loppupäätettä -laina. "Mitä jos en saa töitä heti valmistuttuani? Mitä jos saan joskus potkut? Minäkin joudun sinne leipäjonoon heti. Jos en ota lainaa, ei ole riskiä päätyä velkavankeuteen." Näin kai monet kuvittelevat.

Jos minä saisin päättää, niin alkaisin vähintään lukiossa jo opettamaan velkavivutusta. Peruskoululaisten varmaan kannattaa suosiolla antaa olla, siellä takapenkkien häiriköt saattavat vain kustua oman taloutensa mikäli lainanottoa jopa suositellaan. Enkä suinkaan tarkoita sitä, että lukiolaisillekaan tulisi mitään Jukka Oksaharjun sijoitustaktiikoita*. Lukion valinnaisilla kursseilla tulisi ehdottomasti jo kertoa perinpohjainen ajatus velkavivun ideasta.


3. Nuoret opiskelijat eivät ymmärrä lainan halpuutta

Viimeinen ja kenties se suurin syy opintolainan vihalle opiskelijoiden keskuudessa on, ettei ymmärretä miten halpaa lainaa opintolaina on. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että opiskelijat olisivat typeriä, vaan että nuoret opiskelijat eivät parinkymmenen ensimmäisen ikävuotensa yleensä joudu ottamaan mitään velkaa. Koska mitään velkaa ei tarvita saati haeta, ei ole mitään kuvaa siitä paljonko laina voi maksaa. Ja mikä on sitten halpa hinta lainalle.

Veikkaan että moni tajuaa opintolainan halpuuden vasta pari vuotta opiskelujen jälkeen. Tuolloin kun haetaan yleensä asuntolainaa, tai mahdollisesti jopa autolainaa. Silloin vasta aletaan saamaan kuvaa siitä, missä hinnoissa lainat pyörivät. Esimerkiksi autolainaa hankkiessa tulee varmasti opintolainaa ikävä, kun autolaina pitää sisällään erilaisia maksuja tilinavausmaksusta aina kuukausittaiseen käsittelymaksuun. Puhumattakaan siitä varmaan kymmenkertaisesta korosta.

Omat kokemukseni opintolainan korosta vs muut lainat
Minullekin tuo opintolainan halpuus ilmaantui eteen jälleen kun hain asuntolainaa. Suosittelen lukemaan asuntolaina-projektini kolmannen osan, jossa kerron miten onnistuin ankaralla kilpailutuksella pudottamaan lainan hintaa alaspäin. Hyväksyin asuntolainaani varten vasta 9. tarjouksen, ja se oli 0,7 % marginaali (+12 kk Euribor) sekä toimituskulut 160 euroa. Yhdeksän tarjouspaperin hakemisen lisäksi sain pelattua ehtoja halvemmiksi 8 kvartaalia kestäneellä ASP-säästämisellä sekä osittain myös viiden vuoden aikana kasaamani osakesalkun avulla.

Eli siis noin puoli vuotta kestänyt projekti, joka sisälsi varmaan kymmenien tuntien uhraamista eri pankkikonttoreilla, puhelimessa tai sähköpostin ääressä. Neuvotteluissa minulla oli mukana "kättä pidempää", eli ASP-säästötili ja osakkeita. Kaiken tämän jälkeen minulle jäi asuntolainaan vielä 0,7 %:n marginaali ja järjestelypalkkioita 160 euroa.

Siinä oli asuntolainan hinta ankaran kilpailutuksen ja muiden lainansaantia helpottavien pitkäaikaisten kikkojen myötä. Mitäpä minä maksan sitten opintolainasta? Opintolainan suhteen menin sieltä mistä aita on matalin. Hain sitä ainoastaan Nordeasta, enkä tinkinyt yhtään ehdoissa tai muissakaan asioissa. Opintolainan korko 0,5 % (+12 kk Euribor). Muutkin opintolainan kulut ovat vähintään miedot. Asuntolainassa maksan joka kuukausi käsittelymaksuja reilu pari euroa. Järjestelypalkkioon menee 160 euroa, ja pahimmillaan minulta koitettiin siitä nyhtää melkein 500 euroa. Opintolainan järjestelypalkkio Nordeaan oli kympin. Lisäksi osa kansalaisista maksaa asuntolainansa takauksestakin rahaa. Minulta sitä koitettiin nyhtää 920 euroa. Opintolainalla taas on ilmainen valtion takaus. Aika halpaa vai mitä?

Osa opiskelijoista ei selvästi myöskään ymmärrä opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen merkitystä. Näitä hyvityksiä tai vähennyksiä ei ollut olemassa minun yläaste- tai lukioaikoinani, joten en tiedä opetetaanko niitä nykyään ennakkoon kyseisissä oppilaitoksissa. Ainakaan oma ammattikorkeakouluni ei mitään opetusta tästä mahdollisuudesta antanut. Veikkaankin, että mikäli kaikilta Suomen korkeakouluopiskelijoilta tentattaisiin mitä on opintolainavähennys, varmaan parilla kymmenellä prosentilla opiskelijoista tulisi tyhjä paperi takaisin. Tai sitten se sisältäisi väärän vastauksen. Minä nimittäin ihmettelen, ettei tämä innosta kaikkia opiskelijoita ottamaan opintolainaa.

Näillä eväillä suosittelen kaikkia opiskelijoita nostamaan opintolainansa. Te ette tule saamaan enää koskaan muualta näin halpaa lainaa kuin opintolaina.

*) Jukka Oksaharju loi mittavan omaisuutensa erittäin suurella velkavivulla. Jo alta parikymppisellä Oksaharjulla oli sijoituslainaa salkussaan satoja tuhansia euroja kun vuosi 2008 ja finanssikriisi yllättivät kaikki. Ilmassa oli ainekset todelliseen katastrofiin, mutta Oksaharju selvisi veneen keinumisesta melko vähäisin vaurioin. Oksaharju oli tieto-taitonsa avulla osannut valita salkkuunsa hyviä laatuyhtiöitä, jotka selvisivät kriisistä melko vähäisin vaurioin, ja pelastivat näin Jukan veneen. Tämän vuoksi en ihan aloittelijoille lähtisi Oksaharju-tason velkavivuista kertomaan, sillä keskiverto kansalainen ei varmasti vastaavan tason kriiseistä yhtä kuivin jaloin olisi selvinnyt.


Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Itse aloitin opiskelut juuri elokuussa. Olin hakenut opintolainan jo ennen koulun alkua. Kaiken siirsin nordnettiin, josta ne pikkuhiljaa siirtyvät kuukausittain rahastoihin. Olen kysynyt muutamalla tuttavalta ovatko he hakeneet lainaa. Vastauksena sain ettei ole, mutta pitäisi kyllä hakea. Tuskin tulevat hakemaan.. :D

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat hyvin hyvästä aiheesta. Yksi, nimenomaan poliittinen näkökulma on vielä olemassa: opiskelijat ovat ainut väestöryhmä, jonka on osittain kustannettava menojaan lainarahalla.

    Tästä voidaankin olla montaa mieltä. Minun mielestäni nykyinen opintotukisysteemi - vaikkakin siinä on lisätty lainan roolia - on ihan OK. Itsellä oli se kymppitonni opintolainaa (mummonmarkkoina), melko äkkiä ja kivuttomasti sen sai maksettua.

    Velkavipu on sitten monimutkaisempi juttu. Hassu, ettei sen roolia kouluissa tajuta. Periaatteessa jokainen, joka perustaa yrityksen ja ottaa sitä varten lainan, on samassa tilanteessa kuin tuo Jukka Oksaharju, eli sijoittaa velkarahalla. Oman yrityksen riskit kyllä ovat lähtökohtaisesti moninkertaiset verrattuna esim. hyvillä fundamenteilla pörssiosakkeisiin sijoittavaan. Parhaimmillaan yrittäjä rikastuu nopeasti ja helposti, pahimmillaan viikon kestävä lentsukuume vetää homman tappiolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennan: opiskelijat ovat siis ainut väestöryhmä, jonka _odotetaan_ maksavan ruokansa ja elämänsä osittain lainarahalla.

      Poista
  3. Hyvää päivää,

    Olemme laillinen ja hyvämaineinen rahanantaja. Me lainamme rahaa yksilöille, jotka tarvitsevat taloudellista tukea, antavat lainoja ihmisille, joilla on huono luotto tai jotka tarvitsevat rahaa maksamaan laskujaan investoimaan liiketoimintaan. Joten etsit kiireellistä lainaa? Sinun ei tarvitse huolehtia, koska olet oikeassa paikassa tarjoamme lainoja alhaisella korolla 2%, joten jos tarvitset lainaa, olet vain odottaa ottavan yhteyttä meihin tämän sähköpostiosoitteen kautta: mobilfunding1999@gmail.com

    LÄHETTÄMINEN SOVELLETTAVA SOVELLUSTIEDOT.

    1) Täydelliset nimet: ............
    2) Sukupuoli: .................
    3) Ikä: ........................
    4) Maa: .................
    5) puhelinnumero: ........
    6) Ammatti: ..............
    7) Kuukausitulot: ......
    8) Tarvittava laina: .....
    9) Laina-aika: ...............
    10) Lainan tarkoitus: ...........

    Kiitos

    VastaaPoista

Neste Rally Finland 2018 - uusia kokemuksia hakemassa

Elämä osaa tunnetusti yllättää. Meikäläisen vuosi 2018 on ollut tähänkin asti täynnä kaikenlaista uutta ja jännää. Ensin loppuivat työt mets...