lauantai 14. lokakuuta 2017

Aika - sijoittajan ystävä, jota ei kuitenkaan rahalla saa

Olen blogissani puhunut useasti miten muutin keväällä Jyväskylään. Työmatkani piteni, ja sitä kautta vietän enemmän aikaa autossa istuessa. Mitään en kuitenkaan kadu, näen fiksumpana omistaa omistusasunnon Jyväskylästä, kuin että omistaisin vuokra-asunnon jostain Keski-Suomen laitamilta. Etenkin kun Jyväskylässä joutuu kuitenkin suhaamaan aktiivisesti.

Kirjoittelin arjestani elokuussa tekstiin, jonka naamioin kesäloman taakse. Siinä kerroin melko inhorealistisen kuvan arjestani, ja siitä miten äkkiä se menee. Tuon kirjoituksen ajasta tilanne on hieman helpottunut, sillä sain puhuttua töissä palkattoman ruokailuni pois. Syön ennemmin vaikka lennosta, kuin alan pitämään pitkiä ja keinotekoisia pausseja. Työpäivä on nyt puoli tuntia lyhempi. Viikossa 2,5 tuntia. Kuukaudessa jo yli yhden työpäivän verran.

Aika on tunnetusti sijoittajan paras ystävä, sillä pitkä sijoitusaika ehtii tekemään tehtävänsä. Mutta kannattaako aikaa silti hukata? En tiedä onko minulla menossa nyt 24-vuotiaana elämäni ensimmäinen ikäkriisi, mutta olen viime aikoina miettinyt paljon aikaa, ja etenkin sen säästämistä. Pohdin myös sitä, miksi olen nyt alkanut arvostamaan sitä aiempaa enemmän.



Mihin aika katoaa? 

Palataan tuohon työmatkaan. Kaikki autossa vietetty aika on jostain pois. Aamuvuoroissa se on pois nukkuma-ajasta, iltavuoroissa se on pois työvuoron jälkeisestä elämästä. Kun näin syksyllä saapuu kotiin noin kello 22:30, ei ole paljoa enää tehtävissä. Tosin sen verran täytyy antaa kiitosta nykyiselle hallitukselle, että kauppareissut on hyvä hoitaa iltavuorojen jälkeen. Ei siitä niin kovin pitkä aika ole, kuin klo 21:n jälkeen ei ollut auki kuin jotkut hikiset Siwat. Mehevää on myös S-ryhmän uusi hävikin vähentämisen kampanja. Kyllä kelpaa asioida iltaisin hiljaisessa kaupassa, kun hyllyistä tekee -60 %:n arvoisia löytöjä.

Koska työ vie nyt enemmän aikaa arjestani kuin ennen, olen joutunut hieman muokkaamaan arkipäivän rytmejäni ja tekemisiäni. Olen perunut monia sähköpostiini tulevia sijoitusaiheisia uutiskirjeitä. Opiskeluaikoina tilasin varmaan 3-4 eri uutiskirjettä ja luin ne kaikki oikeasti läpi. Enää niitä tulee vain yksi. Arvopaperi "perseili" itsensä ulos luokattomalla uutiskirjeellään. Se piti sisällä lähinnä maksumuurin takana olevia uutisia. Myös Sijoittaja.fi:n uutiskirjeen peruutin, koska siinä ei meille huonoille asiakkaille ollut oikein luettavaa. Karsintaa piti tehdä myös ihan hyvistäkin aamukirjeistä. Lopetin myös Nordnetin ja viimeisimpänä Inderesin uutiskirjeet. Kaikkia näitä ei ehtinyt lukea millään. Nyt jätin ainoastaan OSKL:n uutiskirjeen. Siinä on kaikki info tiivistetty muutamaan lauseeseen, eikä tarvitse seurata linkkejä muualle. Sopivan tiivis paketti minun luettavaksi.

Uutiskirjeistä karsimalla en kovin montaa minuuttia päivään saanut lisää pituutta. Piti jatkaa pohtimista mihin aikani haaskaantuu, ja onko se haaskaaminen sitten sen arvoista. Lopulta yksi hyvä kohde löytyi yllättävänkin läheltä.


Nenä kiinni somessa

Sosiaalinen media. Etenkin Facebook. Minua on jo vuodet rassannut miten Facebook-feedini täyttyy kaikesta ei-kiinnostavasta materiaalista. Sitä ei-kiinnostavaa materiaalia päätyy silmilleni siitä huolimatta, että olen käyttänyt varmaan tunteja vuosien varrella oman uutisvirtani siivoamiseen. Olen siis estänyt todella paljon materiaalia mikä ei minua kiinnosta. Mustalle listalle on joutunut niin erilaiset meemi-sivustot, kuin myös Jounin kaupan kaltaiset arvontahuijarit. Lisäksi olen siivonnut kavereistani sellaisia henkilöitä joihin en pidä yhteyttä, sekä hiljentänyt sellaisia kavereita joita taas ei kehtaa poistaa.

Silti siivoamisen jälkeenkin Facebookin uutisvirtani on täynnä kaikenlaista roskaa. Kaverini kaverin päivityksiä, iltapäivälehtien uutisotsikoita, mainoksia, meemejä, turhia julkkiksia ja sen sellaista. Minua kiinnostava sisältö hukkui kaiken tuon roinan sekaan. Lopulta keksin vähän rujomman keinon saada uutisvirtaani ainoastaan minua kiinnostavia julkaisuja.

Tein kokonaan uuden Facebook-käyttäjän ja hylkäsin vanhani. Uuden käyttäjän juju on siinä, että en ota sinne yhtään kaveria. En saa näin mitään kaverin kaverin päivityksiä, tai ilmoitusta siitä miten joku kaverilistallani on tykännyt roskajulkkiksen kuvasta. Kaikki tykkäykset ja seuraamani ryhmät tietysti kopioin, eli en jää mistään minua kiinnostavasta materiaalista paitsi.

Sen lisäksi että sain lisää aikaa arkeeni, uusi Facebook-käyttäjä paransi myös osittain elämäni laatua. Koska saan nyt silmieni eteen puhtaasti minua kiinnostavaa materiaalia, koen saavani vähemmän minua ärsyttävää materiaalia. Terminä "minua ärsyttävä materiaali" on aika laaja, mutta yleensä se liittyy jonkinlaiseen valittamiseen. Tätä valittamista löytyy laidasta laitaan, iltapäivälehtien klikkiotsikoista hermostumisesta aina eri yhtiöiden aiheuttamiin somekohuihin, joissa kitistään somessa huonosta palvelusta. Tai unohtamatta ikuisuuskitinää politiikasta. Siihen valitettavasti törmään usein yhä, koska seuraan Kauppalehteä ja Taloussanomia Facebookissa. Samat naamat tuntuvat vikisevän jokaisen uutislinkin kommenteissa Sipilästä ja Berneristä, vaikka itse uutinen ei liittyisi kaksikkoon mitenkään. En nyt sano että Arkadianmäellä olisi hommat aivan napakymppiin menneet, mutta ärsyttää miten jotkut ihmiset syyttävät aivan kaikesta kansanedustajia. Tästä aiheesta olen täällä blogissa kirjoitellut aiemminkin.


Menetetty aika on aina poissa jostain muualta

Tämän ajan riittämättömyys on näkynyt myös ehkä salkussani. Enää ei ole aikaa penkoa yhtiöitä kuin joskus opiskeluaikoina. Kuulostaa hurjalta, sillä opiskeluaikoina kuvittelin että työelämässä vapaa-aikaa tulee todella roimasti. Opiskelija tekee vapaa-ajallaan koulua, työelämässä vapaudut työn rasitteista siinä vaiheessa kun leimaat itsesi ulos. Eihän tuo aivan noin mennyt, vaikka minä joudun varmasti keskivertoa vähemmän työasioita kotona hoitamaan. Siinä mielessä tehdastyö on hienoa, viestikapula vaihtaa omistajaa päivän päätteeksi ja kapulaa kantava hoitaa pääasiassa työt.

Eihän tämän näin pitänyt mennä, että työelämässä myös vapaa-aika vähenee. Aiemmin kirjoittelin miten tuloni, tai siis oikeastaan käteen jäävä osuus ei työelämässä olekaan niin paljoa opiskeluaikaa suurempi kuin ehkä kuvittelin. Nyt on vapaa-ajan suhteen vähän samat fiilikset. Odotukset olivat suuret, mutta ei tämäkään näemmä niin herkkua olekaan.

Kenties tämä viimeisen vuoden aikana minulle ilmaantunut "ajan arvostaminen" on peruja juuri opiskelujen päättymisestä. Opiskelujen aikana ainakin itse odotin suuresti valmistumista, sillä kuten jo yllä sanoin, odotin pääsyä rahakkaaseen työelämään. Nyt taas vastaavaa odottamisen painetta minulla ei oikeastaan ole. Nyt tässä haluaisi kuitenkin nauttia nuoruudesta, vielä kun siihen kykenee. Kai se vanha vitsi en tule enää ikinä olemaan yhtä nuori kuin nyt sopii tähän elämäntilanteeseen. Siinä mielessä käyttäisin nyt mielelläni kaiken aikani mahdollisimman tehokkaasti, ettei tarvitsisi myöhemmin katua nuoruuden hukkaamista.

Palataan vielä kerran takaisin työmatkaan. Olen hieman kateellinen niille, jotka voivat työmatkansa kulkea julkisilla. Onhan noita selityksiä loputtomiin miksi julkisia ei voi käyttää ja miksi yksityisautoilu voittaa. Itse tällä hetkellä arvostaisin suuresti julkista liikennettä. Nyt joudun itse ajamaan päivittäin 45 minuuttia suuntaansa. Jos pääsisin bussilla, junalla, raitiovaunulla tai vaikka helikopterilla, voisin nuo 45 minuuttia käyttää vaikka pörssiin perehtymiseen. Nyt joudun keskittymään siihen että pysyn viivojen välissä enkä törmää hirviin. Normaali ihminen on valmis maksamaan hieman extraa, että saa ajaa omalla autollaan, eikä tarvitse istua randomin vieressä. Minä olisin kenties valmis maksamaan hieman extraa siitä, etten joutuisi itse ajamaan. Saisin arkeeni 7,5 tuntia lisää aikaa itselleni.

Toisaalta, vaikka aikani sijoituksiin perehtymiseen onkin viime aikoina vähentynyt, kaikki tämä motivoi minua sijoittamaan entistä enemmän. Vaikka otsikkoon laitoinkin, ettei aikaa voi edes rahalla ostaa, niin kuitenkin raha luo eräänlaista vapautta. Ajanpuute motivoi joka kuukausi minua laittamaan rahojani erilaisiin sijoituskohteisiin. Myös jatkossakin.

5 kommenttia:

  1. Työmatkan voi käyttää hienosti podcastien kuunteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tätä tulee tehtyä. Autossa pyörivät Rahapodit, Pörssipäivät sekä Radio Rockin Korporaatiot, tosin vaihtelun vuoksi olen kuunnellut nyt Korporaatioita vuodelta 2009. Mutta varsinaisesti tämä podcastien kuuntelu ei nosta yhtään yksityisautoilun pisteitä, vaan voisin tehdä sitä myös bussissa tai junassa. Ja oikeastaan vielä paremmalla menestyksellä, kesken ajon on vaarallista lähteä puhelinta sen suuremmin roplaamaan.

      Poista
  2. Itsekin alkanut arvostamaan lyhyitä työmatkoja etenkin jos on vain auton varassa. Pitkät työmatkat menisin mieluusti julkisilla vaikka kestäisi hieman pidempäänkin, mutta valitettavasti niitä ei voinut aina käyttää. Nykyisen työprojektin valitsemiseen vaikutti paljon 10 minuutin työmatka suuntaansa entisen tunnin sijaan. Ajansäästö elämässä on kyllä huomattava!

    VastaaPoista
  3. työpaikkakunnaltako ei kannattanut ostaa asuntoa?Olisiko sijoitusasunto Jyväskylästä ja vuokralla jatkaminen työpaikkakunnalla kannattavaa?Silloin ei tarvitsisi omistaa autoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh ainakaan ilman autoa en olisi missän nimessä pärjännyt. Tyttöystävä käy Jyväskylässä koulussa. Samoin itsellänikin reissuja suureen kaupunkiin olisi tullut vähintään kerran viikossa. Kavereita, kauppoja ja JYPin pelejä olisi joutunut hakemaan vähän kauempaa.

      Kenties vuokra-asunto työpaikkakunnalta olisi hetkellisesti onnistunut, muttei ainakaan ikuisesti. ASP-asuntoa en saa vuokrata kuin kaksi vuotta. Näin jälkikäteen uskon tehneeni täysin oikean ratkaisun asunnon hankkimisen suhteen. Ei ollut kuin noin puoli vuotta asunnon ostamisen jälkeen kun meikäläiselle tuli tieto, ettei työni jatku vanhalla työpaikalla. Tällä hetkellä kyllä raivostuttaisi varmaan huolella mikäli asunto olisi tullut ostettua työpaikkakunnalta, mutta työt paikkakunnalla loppuivatkin yllättäen.

      Poista

2018 Q2 - Takaisin lähtöruutuun

Jo vain. Ei uskoisi että toinen kvartaali on jo taputeltu läpi. Sehän tarkoittaa sitä, että vuosi 2018 on ylittänyt jo puolivälinsä! Kyllä s...