keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Urheilijan arki on joskus karua - Tuomas Pihlmanin tarina

Meikäläinen on tässä blogissa pariinkin otteeseen maininnut intohimoisesta penkkiurheilustani. Erityisesti seuraan jääkiekkoa, ja tästä syystä omistankin kausikortin jyväskyläläisen JYPin peleihin.

Olin paikalla LähiTapiola-areenalla myös lauantaina 18.11.2017, kun JYP kohtasi Vaasan Sportin. Pelissä oli hieman poikkeuksellinen teema, sillä se oli pitkäaikaisen JYP-legendan Tuomas Pihlmanin jäähyväisottelu. Mies ei ollut pelannut peliäkään edellisen kevään jälkeen, kun JYP ilmoitti ettei uusi miehen sopimusta. Pihlman yritti kesän ja syksyn ajan saada pelaajasopimusta muualle, mutta kun sitä ei kuulunut, päätti mies laittaa hokkarit naulaan. Lopettamispäätöksen jälkeen JYP halusi pitää miehelle kuitenkin juhlaottelun, jossa "Pile" pääsi vielä kerran vetämään JYP-paidan päälle.

Moni miettii varmaan miten tämä liittyy omaan blogiini. Heille sanottakoon, että jatketaan nyt samaa linjaa missä olen taannoin puhunut myös Jare Tiihosesta eli Cheekistä, sekä Samuli Huhtalasta eli Spektistä. Vaikka Pihlmanilla ei yhtä tunnettua historiaa ole sijoituksien suhteen, kerron silti tarinan miehen pelaajaurasta.



Pihlman uransa huipulla kaudella 2009-10.



Jyväskylän legenda 

Tuoman Pihlman debytoi lätkäkaukalossa JYPin paidassa 17-vuotiaana vuonna 1999. Miehen uran highlightit ovat kolme Suomen mestaruutta, sekä lyhyt ura NHL:ssä.

Vaikka miehen ura taalajäillä jäikin lyhyeksi, oli Pile Suomen liigassa yksi parhaiten palkatuista. Nopea googlaus toi vielä uran ehtoopuolellakin päälle 100 000 euron palkkatulot. Jääkiekkoilijoilla (ja ilmeisesti muillakin urheilijoilla) on muuten mahdollisuus rahastoida palkkatulojaan uran jälkeiselle ajalle. Nuo rahastoinnit eivät näy niissä 1.11. julkaistuissa tuloissa, joten todelliset tulot voivat jääkiekkoilijoilla olla vieläkin suuremmat kuin iltapäivälehdet kertovat.

Paha loukkaantuminen katkaisi melkein uran

Käytin edellisessä kappaleessa termiä "ehtoopuolella". Viittasin sillä Tuomas Pihlmanin kokemaan pahaan loukkaantumiseen alkuvuodesta 2010. Se loukkaantuminen on ehkä suurin syy miksi tätä blogitekstiä kirjoitan. Tuo loukkaantuminen on osoitus urheilijan uran karusta puolesta, ja siitä miksen itse urheilijoita jaksa aina kadehtia.

Palataan hetkeen ennen loukkaantumista. Tuoman Pihlman johtaa koko SM-liigan pistepörssiä. Pile oli itse asiassa elämänsä kaikista kovimmassa kunnossa. Kauden 36 ottelua olivat tuottaneet miehelle tehopisteet 17+24=41. Kaiken huipuksi JYP oli aloittanut kautensa suorastaan katastrofaalisesti. Jos Pilen tilastoista olisi pyyhkinyt alkukauden huonot pelit pois, olisi mies nakutellut reippaasti yli pisteen per peli-tahdilla SM-liigassa.


Miljoonan euron loukkaantuminen 

Kovat otteet kaukalossa oli myös huomattu itänaapurin puolella. Tuohon aikaan jääkiekkoilijat pääsivät "rahastamaan" venäläiseen KHL-liigaan, jossa seuroilla tuntui olevan lähes pohjattomat kassat. Suomesta vietiin oikeastaan kaikki lahjakkaimmat pelaajat ruplajäille. Pelaajat saivat todella rahakkaita sopimuksia, ja SM-liigan seuratkin saivat meheviä kipukorvauksia pelaajiensa ulosostamisista. JYPillä oli jo entuudestaan hyvät kokemukset KHL-siirroista. Nykyinen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo ja Jarkko Immonen olivat jo aiemmin siirtyneet Venäjän liigaan. Wallinheimo kävi torjumassa kiekkoja vain puolikkaan kauden, mutta nettosi siitä omakotitalon hinnan verran palkkaa. Antaa hyvin kuvaa miten suurista summista Venäjällä puhuttiin.

Myös Tuomas Pihlmanilla oli sopimusneuvottelut käynnissä Venäjälle. KHL:ssä olisi ollut paljon kysyntää Suomen liigan kuumimmalle pelaajalle. Sopimusta hierottiin pidemmän kaavan kautta, luultavasti siksi että kysyntää olisi ollut monestakin seurasta.

Sitten tuli se loukkaantuminen. Se oli tammikuussa 2010 ottelussa JYP-Blues. Bluesin pelaaja taklasi Pileä ja taklaus tuli vieläpä vihellyksen jälkeen. Pihlmanin polvi hajosi niin pahasti että kausi loppui samaan hetkeen. Samalla revittiin jo lähes valmiiksi tehdyt sopimukset, sillä miksi kukaan ostaisi loukkaantunutta pelaajaa. JYP jäi nuolemaan näppejään, sillä se menetti parhaan pelaajansa saamatta siirtokorvauksia. Kaikista ikävin tilanne oli kuitenkin Pihlmanilla, jolta vietiin satojen tuhansien arvoinen sopimus aivan nenän edestä.

Voidaankin sanoa että tuo pelitilanteen ulkopuolella tullut taklaus maksoi Tuomas Pihlmanille satoja tuhansia euroja.

Eikä tuossa kaikki vastoinkäymiset. Polvi operoitiin kuntoon leikkaamalla, mutta polveen iski sairaalabakteeri. Polven kuntouttaminen viivästyi entisestään. Kaiken huipuksi vieläpä jostain käsittämättömästä syystä JYP yritti "väkisin" peluuttaa puolikuntoista Pileä kahdessa playoff-pelissä. Sairaalabakteeri yhdistettynä liian aikaiseen paluun aiheutti sen, ettei Pihlman palannut koskaan loukkaantumista edeltävälle tasolleen pelaajana. Jälkiviisaana Pile itsekin myönsi, että koko seuraava kausi olisi kannattanut jättää pelaamatta, ja keskittyä polven kuntouttamiseen.

Voidaankin sanoa että tuo sairaalabakteeri ja hätäinen paluu maksoivat jälleen satoja tuhansia euroja lisää. Se lyhensi Pihlmanin uraa, sekä kevensi miehen palkkapussia uran viimeiset 7 kautta.

Toiset katkeroituu, toiset ei

Voin myöntää ettei oma pääni varmaan kestäisi vastaavaa tilannetta. Vaikka takaukset kuuluvat jääkiekkoon, olisin itse varmasti jossitellut varmaan loppuikäni tilannetta. Mitä jos kaveri ei olisi taklannut vihellyksen jälkeen? Mitä jos olisin laittanut nimen nopeammin paperiin? Mitä jos en olisi saanut sairaalabakteeria? Mitä jos olisin kuntouttanut itseni huolella? Näitä kysymyksiä pyörittelisin ainakin itse päässäni.

Kaikesta huolimatta Pihlman ei omien sanojensa mukaan katkeroitunut tilanteesta. Pihlman opetteli täysin uuden pelityylin. Polven ongelmat hidastivat Pilen liikettä, ja piti kehitellä uusi tyyli pelata. Piti keksiä jotain missä nopeutta ei tarvita aivan niin paljoa. Sellainen löytyi, ja kaudella 2014-15 Pile pääsikin vielä pyssyttämään 27 maalia.

Kaudella 2015-16 Tuomas Pihlman toimi JYPin kapteenina, ja vuotta myöhemmin mies ryhtyi JYPin osakkaaksi. Lätkäseuran omistaminenhan ei ole yhtä tuottoisaa kuin pörssiyhtiön. Urheilumaailmassa osingot maksetaan yleensä elämyksinä. Pihlman ei omien sanojensa mukaan sijoittanut JYPiin saadakseen tuottoa, vaan panostaakseen seuraan kiitoksena kaikista vuosista.


Mitä uran jälkeen?

Pilen tarina on varmaan sieltä ikävimmästä päästä mitä tulee urheilijoihin. Nyt ura on paketissa 35-vuotiaana. Jääkiekko ei tuo enää leipää pöytään, vaan pitää keksiä jotain uutta tai toivoa että lätkästä saadut ansiot elättävät lopun iän. Pihlmanilla on kuitenkin jo lätkäuran jälkeiset kuviot selvillä. Hän sai työpaikan pankin vakuutusasiamiehenä.

Pelaajauran jälkeisestä elämästä on olemassa hyvinkin surullisia tarinoita, esimerkiksi Hannes Hyvösen tapaus. Nykyään Gladiaattorit-sarjasta Hurjana tunnettu ex-jääkiekkoilija tienasi kyllä uransa aikana suuret rahat, mutta kaikki myös menivät, ja ongelmat alkoivat heti kun ura loppui yllättäen nuorena. Kuvioihin tuli päihteitä, sekä muita asioita millä täyttää arki ja unohtaa murheet. Onneksi nyt näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä myös Hanneksella.

Tuomas Pihlmanin tarina on hyvä opetus siitä, miten pienestä lottovoitot ovat usein kiinni. Lisäksi se on opetus urheilijan uran ikävistä yllätyksistä. Näitä asioita on hyvä funtsia silloin, jos kateus herää eloon Patrik Laineen palkkaliksoja tai Sasha Barkovin mallityttöystäviä katsellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Finanssikriisin arvet näkyvät yhä osinkosijoittajalle

Odotatko pörssien romahtamista vesi kielellä, jotta pääset tankkaamaan halpoja osakkeita mielin määrin? Varmasti monet piensijoittajat miett...