tiistai 13. helmikuuta 2018

Raisio - hyvästit osinkoaristokraatille

Eräs aikakausi tulee päätökseen tänä keväänä, sillä Raisio ilmoitti eilen pitävänsä yhtiön osingon viime vuoden tasolla. Toisin sanoen Raisio ei korota osinkoaan viime vuodesta, mikä taas tarkoittaa sitä että Raisio menettää ns. osinkoaristokraatin tittelinsä.

Osinkoaristokraatit ovat niitä yhtiöitä jotka ovat kyenneet kasvattamaan hiljalleen osinkoaan vuosi toisensa jälkeen. Raisio oli Helsingin pörssimme osinkoaatelia, sillä se oli ainoana yhtiönä kasvattanut osinkoaan yli finanssikriisin. Osinko oli ollut kasvava jo vuodesta 2007 alkaen.

Osinkoaristokraatin titteli kuitenkin tipahtaa välittömästi pois, mikäli osinko ei kasva. Se on kylmästi raaka peli Ranualla, eli armoa ei anneta eikä selityksiä kuunnella. Osingon maksamatta jättäminen, tiputtaminen tai jopa edellisvuoden tasolla pitäminen (kuten nyt Raisiolla) tiputtaa tittelin välittömästi pois. Sen jälkeen liikkeelle lähdetään taas nollista metsästämään uutta titteliä. Tästä syystä yhtiöt taistelevat usein kynsin ja hampain tittelinsä puolesta. Jotkut yhtiöt saattavat jonain laihana vuonna jakaa yli 100 % tuloksestaan osinkoina, ettei titteliä tarvitse lähteä tavoittelemaan taas tyhjästä.

Ensi kesän torimyyjien hittituote - Kiitos-paita suomalaisille piensijoittajille.




Tämä uutinen sai monessa sijoittajassa aikaan vahvaa ärtymystä. Makeisliiketoimintonsa myyneellä Raisiolla olisi kyllä ollut helposti varaa maksaa kasvavaa osinkoa tänäkin vuonna, sillä kassassa on kyllä käteistä. Jotkut laskivatkin että "vain" 1,32 miljoonan euron nuukailun takia Raisio menetti nyt osinkoaristokraatin tittelinsä. Tuo luku on muuten yläkanttiin, sillä se on laskettu sentin osingon korottamisella. Mikäänhän ei estä yhtiötä nostamasta osinkoaan vaikka sentin kymmenyksellä. Osinkoaristokraatin titteli olisi voitu pitää vaikka nostamalla osinkoa sentin sijasta 0,1 senttiä. Näillä sentin kymmenyksillä pelataan ainakin rapakon takana, joten mitään uutta ja mullistavaa ei tässä varsinaisesti olisi edes keksitty.

Monet ihmettelivät Raision johdon älykkyyttä. Miksi lähes 11 vuotta rakennettu työ osinkoaristokraatin maineeseen heitettiin nyt roskiin? En tiedä minäkään. Raisiohan kyllä tykkäsi nostaa mediassa tätä titteliä esiin jokaisessa Raisiosta kertovassa jutussa. Sen vuoksi uskonkin että johto tietää mitä tekee. Luultavasti tulevaisuudessa on tulossa jonkinlaisia epämiellyttäviä yllätyksiä.


Osinkoaristokraattius ei ole ilmainen lounas

Olen lukenut monet jutut Raisiosta, mutten ole koskaan hypännyt yhtiön kelkkaan. Se hyppy ei ole varsinaisesti ollut edes kovin lähelläkään. En tiedä kyllä miksi. Jotenkin en ole yhtiötä kokenut tarpeeksi hyväksi salkkuuni. Sen olen kuitenkin aina tiennyt, ettei omistajaksi kannata ryhtyä pelkän osinkoaristokraattiuden takia.

Pelkkä osinkopolitiikka ei saa ikinä olla ainut syy hypätä yhtiön kyytiin. Yhtiön osinko kun voi lyhyellä aikavälillä (muutamasta jopa useisiin vuosiin) olla ihan mitä tahansa. Tällä tarkoitan oikeastaan kaikkea osinkoihin liittyvää. Juuri tätä osingon kasvattamista, osingon määrää tai vaikkapa kuinka monesti osinko jaetaan vuodessa. Jos yhtiövalinnan tekee ihan vain näiden "lillukan varsien" perusteella, voi joutua kokemaan joskus ikäviä yllätyksiä.

Niitä ikäviä yllätyksiä on nyt luvassa niille, jotka ovat maksaneet Raision osinkoaristokraattiudesta. Se on nimittäin nyt mennyttä useiksi vuosiksi, eikä hetkeen palaa takaisin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi edes osinkoaristokraatin tittelistä ei kannata lähteä ainakaan kovin paljoa extraa maksamaan. Nimittäin kun se menee, se ei tule hetkeen takaisin.

Tosin järin suurta arvoa markkinat eivät tuolle tittelillä antaneet, sillä yhtiön osakekurssi laski uutisen myötä vain 2,8 %. Olisin kenties odottanut jopa isompaakin alastuloa.


Euroopassa ollaan niin hätäisiä

Jos haluaisi hakea tälle jonkun oikein ikävän vertauksen, voisi osinkoaristokraatin tittelin menetystä verrata maksuhäiriömerkintään. Sitä merkintäähän ei saa rekisteristä pois heti vaikka maksaisikin velkansa pois. Häiriömerkintä kummittelee silti useita vuosia henkilön tiedoissa. Samoin osinkoaristokraatin mainetta et voi rahalla ostaa, vaan se täytyy tehdä ajan kanssa.

Jatketaan hassuja vertauksia. Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on aika hupaisaa, etenkin kun sitä vertaa Yhdysvaltoihin. Euroopassa aletaan puhumaan osinkoaristokraatista lähestulkoon ennen kuin yhtiö saa kymmentä vuotta kasvavaa osinkoa täyteen. Raision "osinkoaristokraattiudesta" on puhuttu jo vuosia, vaikka se tuli tiensä päähän jo 12 vuoden jälkeen. Esimerkiksi Jukka Oksaharju kirjoitti blogissaan jo keväällä 2013 Raision tulevasta osinkoaristokraatin tittelistä. Tuolloin Raisiolla oli allaan seitsemän vuotta korotettua osinkoa. Hetkinen, siis jo seitsemän vuoden jälkeen aletaan puhumaan osinkoaristokraattiudesta. Kyllä näille puheille amerikkalaiset varmaan nauraisivat, sillä Jenkeissä tuossa vaiheessa olisi vasta reilu neljäsosa matkasta kuljettuna.

Samoin Sammosta keskusteltaessa on jo vuosia noussut säännöllisesti esiin termi osinkoaristokraatti, vaikka Sampo on nostanut osinkoaan vasta vuodesta 2009 alkaen. Kymmenes kerta tulee siis täyteen vasta tulevana keväänä. Sampoa pidetään kotimaisena osinkojumalana, vaikka todellisuudessa viimeiset 20 vuotta pitää sisällään peräti kolme osingon leikkausta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, käynee Nalle lainaamassa Juha Sipilältä leikkuria myös seuraavan ison rytinän aikana.


Jenkit taas kerrankin pitkäjänteisiä

Mainitsin äsken yhdysvaltalaiset yhtiöt. Miten ne amerikkalaiset tähän liittyivät? Noh, Jenkeissä osinkoaristokraattius on aivan toisella levelillä. Siellä tittelin saa kun korottaa osinkoaan 25 vuotta putkeen. Jotta 25 vuodelle saa hieman perspektiiviä, se on enemmän kuin tämän tekstin kirjoittajalle ikää. Jos minun syntymäni aikoihin joku yritys olisi lähtenyt hakemaan osinkoaristokraatin titteliä, se olisi samalla matkalla vieläkin. Tosin aika lähellä maalia, sillä kesällä juhlisimme molemmat eräänlaisia rajapyykkejä.

Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on vähän kuin suomalainen jalkapallokulttuuri. Kyllähän meillä on jotain omaakin räpiköintiä olisi, mutta aika kehnoa se on. Suomalaista futisfania ja osinkoaristokraatin metsästäjää yhdistää se, että molempien kannattaa suosiolla suunnata katseensa ulkomaille. Ja sen jälkeen kun on päässyt ulkomaisen kulttuurin makuun, ei paikallinen touhu jaksa liiemmin enää kiinnostaa.

Joku varmaan ihmettelee että onko kovempi vaatimustaso (Euroopan 10v vs Jenkkien 25v) sitten ainoa syy mollata eurooppalaista osinkokulttuuria. Haluan mainita kuitenkin vielä yhtiöiden määrät. Nopealla laskulla Yhdysvalloista löytyy noin 50 osinkoaristokraattia. Euroopasta noin pitkään osinkojaan kasvattaneita joutuu etsimään suurennuslasin kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki. Euroopassa ei edes tunneta termiä osinkokuningas, enkä tarkoita tällä mahtavaa bloggari-kollegaa. Dividend king on osinkoaristokraatin "isoveli", jonne pääsee 50 vuoden osingon korottamisen jälkeen. Siis puoli vuosisataa kasvavaa osinkoa! Näin härmäläisenä perusjunttina tuo tuntuu aivan mahdottomalta toteuttaa. Yhdysvalloista näitä löytyy kuitenkin noin 25 kpl. Miettikääpä sitä montako pörssiromahdusta tai kriisiä 50 vuoteen sisältyy.


Suomessa pelkkiä hyvän päivän kavereita 

Minun mielestäni suomalaiset pörssiyhtiöt osinkoineen ovat kuin hyvän päivän kaverit. Kun kaikilla menee hyvin, ollaan hyviä kavereita ja maksetaan hyviä osinkoja. Mutta kun menee huonosti, hiljenee homma selvästi. Esimerkiksi finanssikriisin aikana about kaikki kotimaiset yhtiöt laskivat osinkojaan ja vieläpä vallan selvästi.

Jos suomalaiset ovat hyvän päivän kavereita, niin Yhdysvalloista löydät sentäs vuosikymmenten mittaisia ystävyyssyhteita. Nykyiset osinkoaristokraatit eivät olleet moksiskaan finanssikriisistä tai IT-kuplista, kun taas kotimaiset yhtiöt tippuivat heti polvilleen. Osinkoja ei jouduttu leikkaamaan, eikä niiden kasvuvauhti pysähtynyt. Ainakin itselleni se antaa pientä "turvasatamaa" kun voin aidosti uskoa osingon pysyvän kasvu-uralla myös markkinoiden sakatessa.

Palataan vielä lopuksi uudestaan jalkapalloon. En tiedä olenko sitten liian kyyninen, mutta veikkaan että suomalaisten yhtiöiden pääseminen osinkokuninkaiden listalle on yhtä todennäköistä kuin Suomen pelaaminen jalkapallon MM-kisoissa. Jopa Jenkkien mittakaavalla osinkoaristokraatiksi pääseminen on sekin varmaan EM-kisapaikan arvoinen suoritus. Olen aidosti iloinen mikäli joku näistä skenaarioista toteutuu. Ei niin väliä onko se Huuhkajien turnausmatka, vaiko kotimaiset yhtiöt vähintään neljännesvuosisadan mittaisessa osingon kasvuputkessa. Molemmat käy.

5 kommenttia:

  1. Jenkeissä riittää valikoimaa hyvistä osinkoyhtiöistä. Jos pörssit sattuisivat joskus laskemaan niin olen suunnitellut pientä ostoslistaa: MMM, TJX, SBUX, V. Kaipa noilla hetken pärjäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä varmaan 3M ja P&G seuraavana ostoslistalla. Ai ai kun tuo Nordnetin USD-valuuttatili kasvaisi hieman nopeammin. Tällä hetkellä vasta noin 1/3-osa tarvittavasta summasta kerääntynyt, eikä tässä vaiheessa oikein persus kestäisi tonnin kaivamista lompakosta.

      Poista
  2. Mielestäni tittelillä ei ole mitään merkitystä. Pääasia on mielestäni se, että osinko on nousujohteinen ja riittävän stabiili. Tämä kertoo yleensä siitä, että EPS on nousujohteinen ja liiketoiminta stabiilia.

    Jos osinko pysyy muutamana vuonna samana aina silloin tällöin, niin minua se ei haittaa. Yhtiöt, joiden maksusuhde on korkea, ovat todennäköisiä jopa laskemaan osinkoa. Rahat eivät vaan riitä investointeihin ja liiketoiminnan kasvattamiseen. Näin kävi esim. Betssonille, joka muutti osinkopolitiikkaansa. BETS maksoi aiemmin 75% nettotuloksesta ja jatkossa 50%.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Betssonin omistajana ollaan täälläkin, enkä repinyt pelihousujani kun kuulin osingon tippumisesta (taisi olla muuten salkkuni ainoa laskija?). Tosin Betssonilla ja Raisiolla on yksi suuri ero, nimittäin se tyyli millä tuo kerrottiin.

      Betsson kertoi muistaakseni jo alkusyksystä että jatkossa tuloksesta maksetaan max 50 % osinkoina. Sijoittajilla oli siis aikaa reagoida puolisen vuotta tähän uutiseen, eli kukaan tuskin yllättyi kun nyt Betsson tosiaan laski osinkoaan.

      Raisio taas on tuntunut markkinoivan itseään jatkuvasti tuolla osinkoaristokraatin tittelillä. Minäkin muistan monet tarinat lukeneeni Arvopapereista, ja kyllä niissä on yhtiön johtokin nostanut itse esille miten osinko on ollut kasvussa kymmenisen vuotta. Yhtään sellaista lausetta en muista nähneeni, missä johto olisi edes vihjannut osingon pudotuksella. Sen vuoksi tuollaisen uutisen tiputtaminen tilinpäätöksen yhteydessä on mielestäni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt monet osinkoahneuksissaan yhtiötä ostaneet varmaan kiroilevat suureen ääneen. Itse olisin Raision herrana tehnyt "betssonit", eli reilusti ennen tilinpäätöstä kerrotaan tällaiset asiat. Veikkaan että aika moni sijoittaja oli varmaan jo laskeskellut tämän sekä parin seuraavan kevään osinkoja tuolla perinteisellä sentin nousulla. Nyt kun tuo yllätys tuli, niin kyllä itse ainakin miettisin kuumeisesti miksi näin tehtiin.

      Poista
  3. En ole oikeataan koskaan oikein miettinyt edes ostavani Raisiota. Sama koskee montaa muuta kotimaista elintarvikeyhtiötä. Elintarviketeollisuus on kaukana vappasta markkinasta tai markkinataloudesta. Siinä pyöritellään erilaisia tukijaisia ja hyvä veli systeemejä joissa kaikki Nallekarkit eivät mene tasan. Samoin siellä ei ajatella pitkäjänteistä omistajuutta.

    Tuosta orinkoaristokraattiudesta ja erosta Euroopassa ja Amwrikassa huomaa sijoittamisen kultturin erot. Täällä piut paut välitetään yhdestä korotuksesta. Amerikassa se tietty ylpeyden aihe ja pitkäaikainen lupaus. Kun osoinkoa korotetaan joka vuosi se +4% niin tulosi pysyvät aina vähän parempana kuin inflaatio. Samalla on huomattu, että tämä on helpointa useissa tapauksissa saavuttaa ostamalla omia osakkeita. Tämä taas pistää miettimään tehdäänkö laajennusinvestointia vai ostetaanko omia.

    VastaaPoista

Miksei tämä metsätalousinsinööri ole sijoittanut metsään?

Näin metsätalousinsinöörinä olen monesti saanut kysymyksiä siitä, miksi en omista itse metsää. Ihan asiallinen kysymys, ei siinä mitään. Ker...