perjantai 20. huhtikuuta 2018

Se on Riku tässä terve!

Tehdäänpä tästä oikein mystinen aloitus kirjoitukselle, ja sukelletaan heti syksyyn 2013. Olin tuolloin ollut osakkeenomistajana reilun vuoden. En kokenut itseäni tuolloin yhtään piensijoittajaksi, sillä satuin vain omistamaan parin yhtiön osakkeita. Mistään harrastuksesta ei tuolloin vielä voinut puhua. Ensimmäinen vuosi oli oikein tuottelias, sillä sain osingot ja arvonnousut yhteenlaskettuna noin 10 % tuoton osakkeilleni. Tästä tuotosta motivoituneena päätin alkaa perehtymään osakkeisiin tosissaan.

Uusi harrastus vei meikäläisen mukanaan täysin. Tai en tuossa vaiheessa vielä uskonut että sijoittaminen voisi olla harrastus, saati että se tulisi niin isoksi osaksi omaa elämääni. Se alkoi kirjaston antimien opiskelulla. Myöhemmin kuvioihin tulivat netin keskustelufoorumit. Niissä tuli vietettyä aika paljon aikaa, oikeastaan enemmän kuunteluoppilaana kuin kirjoittajana.

Isompia askeleita otin muistaakseni loppuvuodesta 2014. Keksin jostain liittyä Nordnetin ylläpitämään Shareville-palveluun. Palvelu oli tuolloin aika tuore, ja sen vuoksi keskusteluaktiivisuus oli paljon hiljaisempaa kuin nykypäivänä. Pidin kuitenkin Sharevillen alustasta todella paljon. Keskustelut haluamastasi osakkeesta löytyivät helposti ilman foorumien kehnoja hakutyökaluja. Lisäksi oman salkun integroiminen keskustelijan profiiliin leikkasi pahimmat paskapuheet ja itsekehuskelut pois. Sharevillestä tuli heti minulle se ykkösfoorumi ja sen myötä muut keskustelupalstat saivatkin oikeastaan jäädä kokonaan.


En tykännyt aluksi nimimerkistäni Sharevillessä ollenkaan. Heitin siihen nimikirjaimeni RJW sen suuremmin asiaa miettimättä, sillä en rehellisesti sanoen uskonut Sharevillen mahdollisuuksiin sinne tiliä avatessani. Nimimerkin vaihtamista olen pohtinutkin usein näiden vuosien aikana, mutta se on jäänyt tekemättä. Aika pian kirjoittelun aloitettuani, sekä uuden foorumin jäsenten tajuttua seuraa-nappulan merkitys, alkoi seuraajia profiililleni tippua satunnaisesti. Ilmeisesti onnistuin kirjoittamaan Sharevilleen ihan asiaa, sillä seuraajia alkoi ilmaantua "kuin tyhjästä". Aika hassullehan se alussa tuntui, että tuntemattomat ihmiset haluavat kuulla ajatuksiani sijoittamisesta sekä seurata tekemiäni kauppoja.



Nordnet antaa vauhtia

Meikäläisen kirjoitukset onnistuivat ilmeisesti vakuuttamaan myös Nordnetin markkinointikoneiston, sillä loppukesästä 2016 sain yksityisviestin itse Nordnetiltä. Nordnet halusi nostaa markkinointimielessä esiin mielenkiintoisia Sharevillen käyttäjiä. En oikein tiedä kuka, mistä ja miksi keksi valita juuri minut kyseiseen kampanjaan, mutta olin siitä todella innoissani. Ehkä siksi tuo haastattelu on mielestäni yhä jonkinlainen "kirjoittajan urani" kohokohta, jota muistelen yhä lämmöllä. Kiitokset siitä mahdollisuudesta vielä Nordnetille!

Nuori metsätalousinsinööri poimii salkkuunsa osinkoyhtiöitä 


Haastattelun myötä seuraajamääräni räjähtivät entisestään. Pääsyynä varmaan se, että käyttäjäni koristaa yhä tänä päivänä Sharevillen etusivun alalaitaa, eli aika näkyvän paikan olen käyttäjälleni saanut. Se oli Nordnetin idea oli tarttua kohdallani nimenomaan silloiseen tuoreeseen tutkintooni, eli metsätalousinsinööriin. En itse ehkä olisi nostanut itsestäni juuri tuota asiaa sen suuremmin esille, mutta jälkikäteen ajateltuna se antoi minulle lisää väriä erottuakseni harmaasta massasta. Siitähän tuo nimi blogillenikin tuli. Aloin saamaan aika paljon yksityisviestejä myös esimerkiksi metsään sijoittamisesta. Ne yksityisviestit ovat olleet todella mukavia piristyksiä, sillä mielestäni on kiva vaihtaa ajatuksia muiden piensijoittajien kanssa.

Samoihin aikoihin syksyllä 2016 aloin myös tekemään salkkuraportteja Sharevillen puolelle. Alunperin tein näitä vain puhtaasti itselleni. Halusin näillä seurata omaa varallisuuden kasvua ja kehitystäni. Nämä salkkuraportit tuntuivat kiinnostavan lukijoita aika paljon, ja seuraajia tuntui tulevan entisestään lisää.

Salkkuraporteista johtuen tuli sitten myöhemmin keväällä 2017 avattua varallisuuteni täysin. Alussa pyrin puhumaan osuuksista vain prosenteilla paljastamatta salkkuni kokoa muille. Totesin tämän aika turhaksi, sillä jatkuvasti annoin erilaisia vinkkejä joista selvittää varallisuuteni koko. Prosenteilla pelaaminen olisi jatkuvaa kieriskelyä näiden vihjeiden välttämisen kanssa. Kun avasin salkkuni muille, siitäkin putkahti jälleen lisää seuraajia ja lisää positiivista palautetta postilaatikkooni.


Blogin puolelle ja sieltä Facebookiin

Salkkuraportit olivat myös syy siihen miksi ponnistin lopulta Sharevillen ulkopuolelta omaa blogia kirjoittamaan. Kaikesta huolimatta Shareville oli aika köpönen alusta kirjoittaa pitkiä viestejä. Viestit saattoivat jäädä jumiin tai kadota, viesteillä oli suht lyhyt maksimimerkkimäärä, niihin oli vaikea upottaa useampia linkkejä ja kuvia pystyi liittämään yhden ainoan. Se ainoa kuvakin aukesi vähän hassusti sen sijaan että sen olisi saanut upotettua nätisti tekstin keskelle. Blogin puolella nämä kaikki ongelmat oli ratkaistu ja kirjoittamisesta tuli pirusti helpompaa. Helppo alusta "kannusti" sekin minua kirjoittamaan lisää.

Avasin blogin huhtikuussa 2017 ja alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa ehkä tahdilla yksi kirjoitus per kuukausi. Pidin alussa jo tätä aika reippaana tahtina. Noh, äkkiä sekin oli täyttä utopiaa. Ensimmäisen vuoden aikana kirjoitin 90 tekstiä blogiini, mikä on siis noin kaksi tekstiä viikossa. Pyöreästi siis kahdeksankertainen määrä alussa aikomaani.

Jo toukokuussa joitakin tekstejäni alettiin jakamaan Facebookissa. Muistan ainakin kun joku käyttäjä jakoi Alexandria-tekstini Facebookin Sijoituskerhoon. Se oli aika hämmentävä fiilis nähdä oma tuotos liikkeellä toisen henkilön jakamana. Samoin S-junasta kertova tekstini vilahteli aina välillä jossain. Sijoituskerhon jäsenenä olin ollut lähes alusta alkaen (olinkohan muistaakseni noin 70. jäsen ryhmässä?), mutta kaikenlaisen kommentoinnin jätin tekemättä, sillä halusin säilyttää anonyymiyteni.

Myös Sijoituskerho alkoi paisua vuonna 2017 kuin pullataikina. Sinne alkoi ilmaantumaan myös oman kaverilistani porukkaa sekä muita "puolituttuja", mikä lisäsi pelkoa anonyymiyteni menettämisestä entisestään. Tuohon aikaan en paljoa sijoittamisistani netin ulkopuolella maininnut. Läheisimmät kaverini toki tiesivät tästä jotain, mutta mielestäni aika vähän availin varsinaisia ajatuksiani sijoittamisesta.

Syksyllä 2017 tein Facebookiin itselleni toisen käyttäjän nimellä Riku Juhola. Sillä oli paljon helpompaa käydä keskustelua sijoittamisesta osittain jopa tuttujen edessä, sekä lisäksi pystyin jakamaan blogikirjoituksiani ryhmään pysyen kuitenkin ainakin osittain anonyyminä. Minähän en ollut edes ainoa joka ryhmässä oli näin tehnyt, sillä löysin ryhmästä parikin bloggari-kollegaa "salanimien takaa". Tosin heidän aktiivisuus näyttäisi olevan aika vähäistä.


Anonyymiys alkaa rapistua

Marraskuussa Taloussanomat halusi tehdä minusta ja minun asuntolainani kilpailuttamisesta jutun. Taloussanomien toimitus oli jostain löytänyt Kohti omistusasuntoa-juttusarjani, ja tykästyivät siitä. Suostuin juttuun sillä ehdolla että saan tehdä sen nimimerkin takaa. Tämä kävi toimittajalle, ja pian saatiinkin lukea nettilehdestä miten Riku, 24v kilpailutti asuntolainansa ja säästi tonneja.

Riku, 24, kilpailutti kahta pankkia: 9. tarjous asuntolainasta kelpasi – säästöä 7 000 euroa


Mietin jo ennen jutun julkaisua, että mitenkähän tässä käy. Meikäläinen kun antoi tuon jutun kutsumanimeni, ikäni ja paikkakuntani takaa. Ei tarvitse kovin hurja Jussi Vares olla että osaa yhdistellä asioita. Etenkin jos tietää minun tehneen juuri asuntokaupat.

Niinhän siinä sitten kävi. Jo pari tuntia jutun julkaisun jälkeen sain yhdeltä vanhalta koulukaveriltani viestin että olenko tässä jutussa. Samoin töissä parikin kaveria kyseli samaa. Minut oli siis nähty, mutta vain vilaukselta. Samoin juttu huomattiin myös Sharevillessäkin ennen minua, eli joku käyttäjä tunnisti tarinan uutisen takaa ja osasi yhdistää sen minun blogiini. Yhdistäminen onnistui siis jopa tuntemattomiltakin.

Sinänsä noissa Nordnetin ja Taloussanomien haastatteluissa ei ollut mitään vikaa. Ne olivat mielestäni sen verran hyviä juttuja, että hyvinkin olisin voinut niissä omalla nimelläni esiintyä. Raaka fakta oli kuitenkin vain se, ettei nimimerkin ja oman nimen takana voi pompotella jatkuvasti. Oikeastaan se nimimerkin takana kirjoittaminen kuolee jo sen yhden omalla nimellä ja kasvoilla annetun haastattelun jälkeen. Suomessa sijoituspiirit ovat sen verran pienet, että tarinat leviävät äkkiä ja ihmisten kommentit jäävät yllättävän hyvin porukan mieleen.

Talven 2017-18 aikana meikäläinen pohti jatkuvasti samaa asiaa. Haluanko kirjoittaa tulevaisuudessa nimimerkin vai oman nimeni takaa. Nimimerkin takana jatkaessa meikäläisen tulisi sitten höllätä jalkaa kaasulta, sillä kovin aktiivisessa kirjoittamisessa sekä kommentoinnissa oman identiteetin livahtaminen julki on yllättävän helppoa. Oman nimen kautta kirjoittamista taas puolsi avoimuus. Enää ei tarvitsisi jatkuvasti varoa ettei oma nimi lupsahda jostain julki, tai ettei joku osaa vedellä lankoja yhteen. Lisäksi asiaa puolsi myös se fakta, että omaa blogia on helkkaristi helpompi markkinoida kun teet sen omalla nimelläsi. Nimimerkin takaa kirjoitettu teksti ei usein ole yhtä luotettavaa, kuin jonkinlaisten kasvojen takaa tuotettu teksti.

Hyvänä esimerkkinä Suomesta voitaisiin kaivaa sijoitusbloggari Random Walker, joka ehti vuosia kirjoittamaan blogiaan nimimerkin takaa. Random Walkerillakin homma kulki hyvin anonyyminä pidemmän aikaa, mutta jossain vaiheessa tuli eteen se piste, kun Random Walkerista piti kuoriutua Jarkko Aho. Enkä usko Ahon katuvan päätöstään yhtään, sillä nyttemminhän hänestä on tullut sijoituskirjailija Jukka Oksaharjun ja Karo Hämäläisen muodostamaan trioon.

Toki kolikon toisella puolella jännitti monetkin asiat. Miten tutut tai tuntemattomat suhtautuvat kun joku kirjoittaa rahasta ja varallisuudestaan omilla nimillään? Meikäläinenhän oli jo paljastanut "omat korttinsa", eli vähän hölmöä se olisi mielestäni tässä vaiheessa vetää salkku takaisin kiinni ja sutata euromäärät piiloon. Lisäksi mietitytti että mitä jos joskus kyllästyn kirjoittamiseen tai jopa sijoittamiseen? Meikäläisen tekstit jäävät kuitenkin nettiin elämään.

Myös tämän avoimuuden vaikutus mahdolliseen työllistymiseeni mietitytti. Voi kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta työhaastatteluissa blogi-harrastuksesta kerrottuani, ei vastaanotto ole yleensä ollut kovin innostunut. Olen nyt kuitenkin aina harrastuksesta maininnut myös työhaastatteluissa, sillä sen avulla on hyvä todistaa että sisällöntuottaminen minulta onnistuu, sekä sosiaaliset mediat ovat ainakin jotenkin hallussa.

Se negatiivisuuksista. Sain talven aikana myös todella paljon kannustavaa palautetta eri kanavien kautta. Niissä kiiteltiin tekstien laadusta ja sisällöstä, sekä kannustettiin vetämään hommaa aina vain isommalleen. Kiitokset kaikille jotka itsenne tästä tunnistatte. On hyvin pitkälle teidän ansiotanne, että meikäläinen on jaksanut tässä ottaa uusia, entistä isompia askeleita eteenpäin.


Isoja päätöksiä

Vuoden 2018 alussa sain tietää, etteivät työni silloisessa pitkäaikaisessa työpaikassani tule jatkumaan. Joudun siis keväällä vaihtamaan työpaikkaa. Tässä kohti aloin miettimään työsuhteen päättymistä eräänlaisena mahdollisuutena. Aiemmin olin pelännyt mm. työkavereideni suhtautumista sijoittamiseen ja siitä bloggaamiseen. Töissä en ollut puhunut oikeastaan kenellekään sijoituksistani, eli heille asia olisi varmaan jonkinlaisena yllätyksenä tullut. Työpaikan vaihtuminen helpotti päätöstäni, sillä enää en olisi näkemässä työkavereiden reaktiota kun tutusta työkaverista kuoriutuu piensijoittaja ja bloggari.

Töiden tuleva loppuminen ei ollut ainoa hyvin osunut sauma tällä muutoksen tiellä. Sain helmikuussa tarjouksen päästä julkaisemaan tekstejäni SalkunRakentaja-sivustolle. Siinä kohti kun päätin tähän tarjoukseen tarttua, päätin myös että SalkunRakentajaan kirjoitan jo omalla nimelläni. Huhtikuussa sinne tulikin ensimmäinen tekstini, missä tekstini keulilla koreilivat omat kasvoni sekä koko oikea nimeni.

Kannattaako ASP-säästäminen tänä päivänä?


Jäin huhtikuun alusta nyt työttömäksi ja näillä näkymin suuntaan vielä tämän kevään aikana täysin uusien haasteiden pariin metsäalan ulkopuolelle. Tämän osittaisen alanvaihdon koen myös mahtavana paikkana tulla oman nimeni kanssa julki, sillä uusiin haasteisiin tarttuessa ei tarvitse jännittää niin paljon muiden reagointia. Ihmiset ovat pääasiassa uusia, joten näinkin suuren "muutoksen" tekeminen tässä vaiheessa menee kuin itsestään. Tässä vaiheessa päätös alkoi tuntua jo helpolta.


Mikä mies te oikein olette?

Et sie minnuu tunne? Miehän oon Wackerin Riku. Piensijoittaja ja bloggari Jyväskylästä. Tikkakosken mannekiiniksi en silti itseäni sanoisi, vaikka sieltä maailmalle olen ponnistanutkin.


Noh, se Rokka-vitseistä. Eli Rikhard Wacker on meikäläisen nimi. Tosin nimellä Riku olen ollut aina paremmin tunnettu. Ikää tällä hetkellä vielä 24 vuotta, alun perin kotoisin Tikkakoskelta ja sieltä pitkien mutkien kautta päätynyt niinkin kauas kuin Jyväskylään asti. Metsätalousinsinöörin paperit löytyy taskusta, mutta muuten tulevaisuuteni on avoin. Sijoittamista olen harrastanut vuodesta 2012 lähtien.

Huh, jokohan se pahin vaihe olisi ohitse? Toivottavasti. Jotain peruuttamatontahan tässä on kuitenkin jo tehty. Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani joskus omalla nimelläni sekä omilla kasvoillani. Niin se vain elämä joskus vain yllättää. Enpä toisaalta olisi vielä vuosi sitte uskonut yhteisen tieni työnantajani kanssa katkeavan, saati että olisin jo vuoden päästä vaihtamassa alaa.

Tämä matka tähän pisteeseen asti on ollut ikään kuin perse edellä puuhun kiipeämistä. Meikäläinen lähti aikoinaan Sharevillessä kirjoittamaan nimimerkin takaa ja omistukset edellä. Matkan varrella niitä omistuksia on pengottu yhä enemmän ja enemmän auki, samoin muitakin kokemuksiani salkun ympäriltä. Matka on jatkunut aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Tarpeeksi kauan kun kiipeää puuhun persus edellä, niin ennemmin tai myöhemmin sitä peppua seuraa myös pää. Ehkä olisi ollut fiksumpaa lähteä heti kiipeämään sinne puuhun oikein päin, mutta mistäpä sitä olisi tiennyt silloin melkein neljä vuotta sitten kun Sharevilleen ensimmäisen kerran kirjauduin. En olisi ikinä uskonut että omat kirjoitukseni voisivat viedä tällaiselle matkalle.

Minulle saa laittaa yhä viestejä eri reittejä pitkin. Kysymyksiä, kommentteja, palautteita, mitä ikinä vain keksitte. Niitä on ollut oikeasti ilo lukea tähänkin asti. Lähestyä voi niin Sharevillen kautta (nimimerkki RJW), sähköpostin kautta (rjwblogi(a)gmail.com) tai sitten Facebookissa oman nimeni kautta. Myös Instagramista meikäläisen löytää käyttäjällä Rikhardwacker. Instassani on muuten kuvia eilisestä Sammon yhtiökokouksesta. Vanhan FB-käyttäjäni, eli Riku Juholan tulevaisuus on vielä vaakalaudalla. En varmaan tohdi käyttäjää poistaa, sillä sen mukana katoaisi läjä keskustelua Sijoituskerhosta. Jätetään Juhola siis uinumaan ikiunta, joten älkää enää kyseistä käyttäjää viesteillä lähestykö.

Tässä siis kirjoitteluni lyhyt historia. Tekstin tarkoituksena oli avata osalle porukasta miksi siirryn kirjoittamaan blogia omalla nimelläni, sekä osalle että miksi olen aiemmin kirjoitellut nimimerkin takaa. Veikkaan että Sharevillen porukka ihmettelee enemmän omalla nimellä kirjoittamista, kun taas Facebookin puolella olen saanut aika paljon viestejä joissa ihmetellään nimimerkin käyttöäni.


Kiitokset kaikille matkan varrella mukana keinuneille ja meikäläistä muutenkin kannustaneille. Katsellaan mihin tämä uusi tie kenties minua ja blogiani tulee viemään.

Terveisin
-Riku

10 kommenttia:

  1. Hienoa nähdä mies nimimerkin takana! Olet lyhyessä ajassa tullut hyvin suosituksi talousblogin kirjoittajaksi ja omastakin mielestäni blogisi on tasokkain sijoitusblogi, jota luen! :)

    Ajattelitko jatkaa nimimerkilläsi vai omalla nimellä signeerausta? Itse pähkäilen kyseisen asian kanssa. Insinööriliiton kirjoituksen jälkeen ajattelin jatkaa nimimerkilläni, mutta voisi tuoda lisää kiinnostusta, jos omalla nimellä kirjoittaisi!

    VastaaPoista
  2. Mukava esittely ja hienoa, että uskalsit paljastaa henkilöllisyytesi. Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    VastaaPoista
  3. Sinulla on hyvä talousblogi, ja seuraan sitä innolla :) Varmasti hyvä ratkaisu jatkaa kirjoittamista myös omalla nimellä!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen avautuminen ja onnea!

    VastaaPoista
  5. Rohkea ulostulo! Tsemppiä jatkoon. Tekstisi ovat mahtavia :)

    VastaaPoista
  6. Tere tulemastt! Itsellä edessä varmaan joku päivä, mutta ei nyt ihan vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Laittele joskus jotain kautta viestiä jos haluat kuulla kokemuksia miten elämä muuttui tämän ratkaisun myötä :)

      Poista
    2. Uskoisin, että aika monikin bloggaaja vois olla kiinnostunut aiheesta, joten jopa oman postauksen kirjoittaminen aiheesta ei mielestäni olisi välttämättä ihan huono idea🤔.

      Poista
    3. Katsotaan saisiko aiheesta joskus väkerreltyä kokonaisen tekstin. Yllättävän kevyt muutos tämä on ainakin vielä ollut, ei ole suurempia yllätyksiä tullut :D

      Poista
  7. Oikein mainion paikan olet kirjoittanut itsellesi Blogistaniin. Kiva seurata. Sulla on hyviä ideoita ym sisällöntuotanto mukavasti hallussa.

    VastaaPoista

Miksei tämä metsätalousinsinööri ole sijoittanut metsään?

Näin metsätalousinsinöörinä olen monesti saanut kysymyksiä siitä, miksi en omista itse metsää. Ihan asiallinen kysymys, ei siinä mitään. Ker...